Punkki koiralla – Näin ennaltaehkäiset ja hoidat punkin puremia

Tiheän kasvillisuuden seassa piilee kesäinen vaara. Punkit eli puutiaiset odottavat tavallisia lenkkeilijöitä – koiria ja ihmisiä, joihin iskeä imukärsänsä. Punkit imevät verta ja levittävät tauteja. Kun huomaat punkin koiralla, tärkeintä on toimia nopeasti, jotta taudit eivät pääse siirtymään koiraan. Tässä oppaassa kerromme, kuinka pidät punkit loitolla pahimpana punkkikautena ja miten toimit, jos punkki pääsee puremaan.

Miltä punkki näyttää koirassa?

Punkin löytäminen koiran turkin seasta ei aina ole helppoa. On kuitenkin olemassa joitakin merkkejä ja ominaisuuksia, joiden avulla voit tunnistaa koirassa piilevän punkin. Kun käyt koiran turkin läpi säännöllisesti, opit löytämään sinne kuulumattomat salamatkustajat.

Punkki on litteä, pyöreä tai soikea

Punkki on pieni, niveljalkainen loinen, jolla on litteä, pyöreä tai soikea ruumis. Tyypillisesti punkki on noin 1-5 millimetrin kokoinen, mutta sen koko voi vaihdella riippuen sen imemästä verimäärästä.. Mitä enemmän punkki on imenyt verta, sitä isompi se on.

Punkin väri on ruskea, musta tai harmaa

Yleensä punkit ovat väriltään ruskeita, mustia tai harmahtavia. Punkit voivat näyttää myös hieman läpinäkyviltä tai vaaleilta. Punkin ruumiista erottuu usein mustat jalat.

Kiinni ihossa

Punkit kiinnittyvät usein koiran ihoon alueilla, joissa iho on ohuempaa tai helpommin saavutettavissa, kuten korvien ympärillä, kaulassa, kainaloissa, vatsassa, jalkojen välissä ja muissa kosteissa tai karvattomissa alueissa.

Liikkumatta paikallaan

Punkit ovat yleensä paikallaan kiinnittyneinä koiran ihoon imemässä verta. Ne eivät yleensä juurikaan liiku, kun ne ovat kiinnittyneet koiran ihoon.

Onko punkit vaarallisia koirille?

Punkit ovat yleensä suhteellisen vaarattomia koirille, mutta poikkeuksiakin on. Osa punkeista kuitenkin levittää vaarallisia tauteja, joista yleisimpiä ovat anaplasmoosi ja borrelioosi. Punkin poistaminen nopeasti vähentää riskiä taudin saamiseen. Mikäli punkki on saanut olla koiran ihossa yli vuorokauden, on mahdollista, että anaplasmoosi tai borrelioosi on tarttunut koiraan.

Anaplasmoosi ja borrelioosi koiralla

Anaplasmoosi on joidenkin punkkien kantama tauti. Kaikki punkit eivät kanna tauteja. Anaplasmoosi tarttuu koiraan aikaisintaan 24 tunnin kuluttua punkin kiinnittymisestä. Oireet ilmaantuvat yleensä noin 1–2 viikon kuluttua punkin puremasta.

Borrelioosi on joidenkin punkkien kantama tauti. Kaikki punkit eivät kanna tauteja. Borrelioosi tarttuu koiraan aikaisintaan 24 tunnin kuluttua punkin kiinnittymisestä. Oireet ilmaantuvat yleensä vasta 2–5 kuukauden kuluttua punkin puremasta.

Anaplasmoosin tai borrelioosin saanut koira voi oireilla monin eri tavoin. Koiralla voi esiintyä esimerkiksi kuumetta, väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja tai ontumista. Nämä taudit voivat tarttua myös ihmiseen, jonka vuoksi punkkien ennaltaehkäisy on tärkeää.

Voiko punkki tarttua koirasta ihmiseen?

Kyllä, punkki voi tarttua koirasta ihmiseen. Punkki saattaa esimerkiksi pudota pois isännästään ja siirtyä uuteen isäntään – se voi siis vaikkapa pudota koirasta maahan ja kulkeutua sitä kautta ihmiseen. Myös punkkien levittämät taudit voivat tarttua ihmiseen.

Koiran punkkien torjunta

Kesä ilman punkkeja kuulostaa taatusti hyvältä. Punkkien ennaltaehkäisy ja torjunta suojaa koiraa sekä omistajaa punkkien kantamilta taudeilta. Päivittäiset rutiinit pitävät punkit poissa kotoa ja iholta. Alla olevien ohjeiden avulla voit nauttia tulevasta kesästä ilman huolta puutiaisista.

Etsi punkkeja koirasta säännöllisesti

Mitä enemmän aikaa koira viettää ulkona, sitä useammin turkki kannattaa käydä läpi punkkien varalta. Punkkitarkastus on syytä tehdä vähintään jokaisen lenkin jälkeen. Punkit viihtyvät verisuonten lähellä, joten etsi niitä esimerkiksi kaulan, korvien ja kainaloiden alueelta, sillä näillä alueilla iho on ohuempaa ja verisuonet lähempänä pintaa. Mikäli koira viihtyy kotona myös sohvalla tai sängyssä, tuuleta petivaatteita silloin tällöin.

Punkkipanta pitää punkit loitolla

Punkkipanta on helppo tapa ennaltaehkäistä punkkien tarttumista. Punkkipanta on tavanomaisesta kaulapannasta poiketen mukavan ohut ja taipuisa. Punkkipanta toimii siten, että siitä vapautuu aktiivisia aineita, jotka tappavat puutiaiset ennen kuin ne ehtivät purra lemmikkiä. Punkkipanta voi antaa useamman kuukauden suojan punkkeja vastaan.

Vältä punkkien suosikkipaikkoja

Punkkeja on lähes kaikkialla Suomessa. Eniten niitä on rannikkoalueilla ja saaristossa. Yritä välttää alueita, joissa punkit viihtyvät erityisen hyvin – korkea ruohikko, tiheä metsikkö ja lehtikasvustot ovat punkkien suosikkipaikkoja. Jos mahdollista, pidä koirasi poissa näistä alueista tai rajoita sen oleskelua niissä etenkin punkkikautena, eli keväällä ja kesällä.

Pidä piha punkkivapaana

Ota huomioon myös kodin takapiha ja puutarha. Omaa pihaa kannattaa hoitaa leikkaamalla nurmikkoa säännöllisesti ja poistamalla lehtikasvustoja ja roskia, jotka voivat houkutella punkkeja paikalle. Voit myös harkita punkkien torjunta-aineiden käyttöä piha-alueilla, mutta varmista, että nämä tuotteet ovat turvallisia koirallesi.

Vaihtoehtona loislääkkeet

Punkkien häätöön on saatavilla erilaisia loislääkkeitä. Ne ovat tehokkain tapa suojautua punkkien välittämiltä taudeilta. Koiralle suun kautta annettava tabletti tappaa punkkeja jopa kolmen kuukauden ajan lääkkeestä riippuen. Koiran iholle levitettävät paikallisvaleluliuokset ovat myös hyvä vaihtoehto. Liuokset vaikuttavat yleensä noin kuukauden ajan.

Kokeile esim suosittua suun kautta otettavaa AdTab -purutablettia.

Punkkipanta, loislääke vai paikallisvaleluliuos?

Koiran ominaisuudet ja kesäaktiviteetit vaikuttavat sopivan punkkitorjunnan valintaan. Punkkipanta tai paikallisvaleluliuos sopii etenkin lyhytkarvaiselle kaverille. Panta tai iholle levitettävä liuos on sopiva valinta silloin, kun koira viihtyy pusikoissa ja metsissä. Suun kautta annettava loislääke kannattaa valita, jos koira on paksuturkkinen tai ui paljon.

Punkin irrottaminen koirasta

Vaikka punkkien ennaltaehkäisy auttaa pitämään punkit loitolla, saattaa silti jokunen päästä puremaan. Poista punkki heti sen havaitsemisen jälkeen. Mitä nopeammin toimit, sitä todennäköisemmin tauteja ei ehdi tarttua. Punkin poistaminen koirasta on tärkeää tehdä huolellisesti, jotta vältetään infektioiden riski ja estetään punkin osien jääminen ihoon.

Tarvittavat välineet:

Punkkikoukku tai punkkipihdit.
Talouspaperipala ja desinfiointiaine.

Seuraa näitä vaiheita:

Tartu punkkiin mahdollisimman läheltä koiran ihoa.
Vedä punkkia ulospäin hitaasti ja tasaisesti.
Älä kieritä, väännä tai purista punkkia.
Kun punkki on poistettu, desinfioi koiran iho ja pihdit.

Näin hävität punkin:

Kääri punkki palaan talouspaperia ja litistä se kynnelläsi. Punkki on yllättävän sitkeä otus, joten sen tappaminen vaatii voimakkaan nipistyksen. Tärkeintä on hävittää punkki kuolleena, jotta se ei pääse aiheuttamaan harmia muualla.

Mitä jos osa punkista jäi koiraan?

Punkin poistaminen kokonaan koiran ihosta voi olla hankalaa. On tavallista, että osa punkista jää kiinni koiraan. Se ei kuitenkaan ole vaarallista, sillä iho osaa työntää kiinnijääneet osat pois itse. Iho saattaa punoittaa ja olla hieman turvonnut.

Älä turhaan yritä kaivella punkin päätä pois ihosta. Tämä voi ärsyttää ihoa ja lisätä infektioiden riskiä. Jos et ole varma, onko punkin osa jäänyt koiraan tai jos et pysty poistamaan sitä itse, seuraa tilannetta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri voi auttaa poistamaan ihoon jääneet osat turvallisesti ja tarkistaa samalla koirasi terveydentilan.

Punkkien torjunta on kaiken A ja O

Punkkien torjunta vaatii säännöllisyyttä, joten ennaltaehkäisevistä toimista kannattaa tehdä rutiini. Aina kun koiran kanssa tullaan lenkiltä, tehdään punkkitarkastus. Punkkikarkote, kuten punkkipanta, loislääke tai paikallisvaleliuos kulkee matkassa mukana. Fiksua on myös kiertää kaukaa punkkien suosikkipaikat, kuten niityt ja tiheät metsiköt.

Aina jokaista punkin puremaa ei kuitenkaan ole mahdollista välttää. Jos koiraasi puree punkki, on tärkeää poistaa punkki huolellisesti ja seurata koiran käytöstä mahdollisten oireiden varalta sekä tarvittaessa hakeutua eläinlääkärin hoitoon.

Lähde: Evidensia, Kennelliitto