Migreeni

Migreeni tarkoittaa yleensä voimakasta päänsärkyä

Migreenin tyypillisin oire on voimakas, jyskyttävä tai sykkivä päänsärky. Siihen liittyy usein pahoinvointia, oksentelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Migreenipäänsärky on usein toispuoleinen ja sen voi laukaista moni asia, kuten stressi tai kirkas valo.

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan migreeniä esiintyy vuositasolla Euroopassa ja Amerikassa 6–8 % miehistä ja 15–18 % naisista. Olo-apteekin valikoimassa on kattavasti migreenin hoitoon sopivia itsehoitolääkkeitä.

 

Mistä migreeni johtuu?

Migreenin syntymekanismeja ei vielä täysin tunneta. Se on osittain geenien säätelemä, mutta ilmenemismuoto on täysin yksilöllinen. Migreenin oireet voivatkin olla täysin erilaiset jopa perheen sisällä.

Geenit eli perimä on yksi selvästi migreenin syntyyn vaikuttava tekijä. Vanhempien migreeni johtaa valitettavan usein lasten oireisiin. Oireiden alkaminen ajoittuu usein samaan ikäkauteen kuin vanhemmilla. Ei ole löydetty yhtä migreeniä selittävää geeniä, vaan kyseessä on useamman eri geenin kautta määrittyvä ominaisuus.

Migreeni esiintyy selvästi useammin naisilla. Naisten hormonikierto on yksi tavallisimpia migreeniä laukaisevia tekijöitä.

Migreenikohtauksen laukaisevat usein tietyt ulkoiset tekijät. Kohtauksille voi altistaa:

• stressi tai sen loppuminen
• alkoholin käyttö
• huonot yöunet
• kirkas auringonvalo ja valon määrän lisääntyminen (esim. keväisin)
• pitkät ruokailuvälit
• huono näkö (esim. sopimattomat silmälasit)
• purentavirheet

 

Naisten hormonikierto voi laukaista kuukautismigreenin

Naisilla migreeni ilmenee usein kuukutisten yhteydessä. Hormonaalinen migreeni on auraton migreeni, joka ilmenee kaksi vuorokautta ennen tai jälkeen ensimmäisen vuotopäivän.

Vuorokausia kestävät kuukautismigreenikohtaukset ovat usein tavallista voimakkaampia ja ne pitkittyvät. Hoito kipu- ja täsmälääkkeillä voi osoittautua tehottomaksi, vaikka se muissa kohtauksissa toimisikin.

Estrogeenitason laskun epäillään aiheuttavan kuukautismigreenin. Toinen mahdollinen aiheuttaja on kohdun limakalvovuodossa vapautuvat tulehdusvälittäjäaineet, prostaglandiinit. Stressi, unen puute, lihasjännitysoireet ja veren sokeritason heittely voivat myötävaikuttaa kuukautismigreeniin syntyyn.

Ensisijainen kuukautismigreenin hoito on laukaisevien tekijöiden välttämäminen. Säännöllinen uni- ja ruokailurytmi sekä liikunta ovat usein avuksi. Lääkehoidossa tavallisimpia migreenilääkkeitä ovat tulehduskipulääkkeet, triptaanit ja niiden yhdistelmät, yhdistelmäehkäisyvalmisteet, estrogeenilisä ja pahoinvointilääke.

 

Auraton migreeni ja aurallinen migreeni

Migreeni jaetaan kahteen päämuotoon: 

1. auraton migreeni alkaa suoraan ilman kohtausta edeltäviä oireita
2. aurallinen migreeni, jossa särkyä edeltää jokin oire: näköhäiriö (esimerkiksi sahalaitainen kuvio tai näkökenttäpuutos), käsivarsien tai jalkojen puutuminen, lihasheikkous, huimaus, puheen vaikeus (sanat sekaisin tai sanojen hakeminen).

 

Migreeni oireet ja migreeni kesto

Migreenin oireet ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Lähtökohtaisesti migreeni on kohtauksellinen sairaus. Vuosien aikana useita kertoja aktivoituessaan mekanismi voi kroonistua, jolloin myös oirekuva laajenee.

Noin päivää ennen migreenikohtauksen alkamista tyypillisiä signaaleja ovat toistuvat oireet kuten haukottelu, väsymys, makeanhimoja ja mielialan muutokset.

Osalla migreenikohtauksista kärsivistä (15:llä sadasta) esiintyy esioire eli aura ennen päänsäryn alkamista.

• Tyypillisin esioire on näköhäiriö: sahalaitamainen kuvio näkökentässä, laajeneva häiriö (muistuttaa rakeista kuvaa) tai harmaa/kirkas alue, joka aiheuttaa puutoksen näkökentässä.
• Esioireena voi esiintyä myös puheen tuoton häiriö tai harvinaisissa tapauksissa toispuolinen halvausoire.
• Esioire eli auraoire kestää noin 5–60 minuuttia. Joskus migreenikohtaus ilmenee pelkästään auraoireena ilman sitä seuraavaa päänsärkyä.

 

Useimmiten päänsärky alkaa kuitenkin suoraan ilman esioireita (auraton migreeni). Tyypillisimmät oireet ovat sykkivä, toispuolinen, kova tai kohtalainen pääkipu. Päänsärkyyn liittyy toisinaan myös pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja hajuherkkyyttä. Oireisiin voi liittyä myös yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.

 

Migreenin hoito on yksilöllinen yhdistelmä lääkkeetöntä ja lääkehoitoa

 

Laukaisevien tekijöiden välttäminen

Migreenipotilaat tunnistavat usein ulkoisia tekijöitä, jotka laukaisevat tai pahentavat kohtausta. Näiden ärsykkeiden välttäminen edesauttaa kohtauksen helpottumista tai estymistä.

Kirkas valo on migreenin tavallisin ärsyke. Muita ärsykkeitä ovat mm. lämpötilan huomattavat vaihtelut, kuumuus, alkoholi, eräät ruoka-aineet, hajut, vuorokausirytmin muutokset, valvominen ja hormonaaliset tekijät.

 

Migreenikohtauksen hoito

Osa migreenipotilaista tulee hyvin toimeen joko täysin ilman lääkkeitä tai vähäisen särkylääkityksen avulla.

Oireita voi helpottaa ympäristöolosuhteilla. Viileä, hiljainen ja pimeä ympäristö lievittää migreenikohtausta. Usein lepo ja nukkuminen auttavat. Kylmä kääre saattaa myös vähentää kipua.

Vaikeampien kohtauksien hoito vaatii kuitenkin lääkkeitä. Migreenikohtauksen lääkehoidosta ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä ja kaikille toimivaa ohjetta, vaan käytännöt ja yksilölliset tekijät vaihtelevat suuresti. Vain harvojen lääkkeiden tehosta on aukotonta näyttöä.

Migreenikohtauksen hoidon valinnassa otetaan huomioon kohtauksen vaikeusaste, pahoinvointi, oksentaminen, kohtauksen alkamisajankohta, muut olosuhteet sekä muut sairaudet ja hoidon odotettavissa olevat haittavaikutukset.

 

Migreenikohtauksen lääkehoito

Migreenikohtausta lääkitään kahdentyyppisillä kohtauslääkkeillä: tulehduskipulääkkeillä tai migreenin täsmälääkkeillä, triptaaneilla.

 

Tulehduskipulääkkeet

Usein potilas tunnistaa kohtauksen migreeniksi jo ennen kivun alkua. Kohtauksen voi saada poikki tulehduskipulääkkeellä, mutta annoksen pitää olla riittävän suuri ja se pitää ottaa kohtauksen alkuvaiheessa eli perifeerisen sensitaation aikana.

Tulehduskipulääkkeen riittävänä annoksena pidetään kaksin-kolminkertaista annosta verrattuna siihen, mitä tavallisesti otetaan esimerkiksi nuhakuumeessa.

Kun kipu etenee alkuvaihetta pidemmälle (sentraalinen sensitaatiovaihe), lääkkeiden teho heikkenee. Kivun hermostolliset mekanismit ovat migreenikohtauksen alussa ja etenemisvaiheessa erilaiset.

 

Migreenin täsmälääke triptaani

Jo alkanutta kipua voi lääkitä myös migreenin täsmälääkkeellä. Yleensä on hyvä ensin aloittaa tulehduskipu- tai pahoinvointilääkkeellä ja jos ne eivät auta, triptaani voi olla myös ensisijainen lääke. Näitä kahta voidaan myös yhdistää. Tavoitteena kuitenkin on, että jo alkanut kohtaus lääkitään mahdollisimman nopeasti.

Triptaanit saattavat tehota paremmin pidemmälle edenneeseen migreenikohtaukseen. Triptaanien vaikutus nähdään noin tunnin kuluessa, minkä jälkeen otetaan uusi annos, jos toivottua vaikutusta ei havaita.

Migreenikohtauksen lääkehoito on hyvin yksilöllistä ja lääkityksestä on aina hyvä keskustella lääkärin kanssa.

 

Migreenin estolääke toistuviin oireisiin

Estolääkettä on syytä harkita, jos migreeni oireilee useita kertoja kuukaudessa ja kohtaukset alkavat liikaa haitata jokapäiväistä elämää. Läheskään kaikki migreenipotilaat eivät sitä tarvitse. Estolääkityksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon kohtausten esiintymistiheys, niiden voimakkuus ja kesto sekä kohtauslääkkeiden vaste.

Migreenin estolääkityksinä on perinteisesti käytetty:

1. Verenkiertoelimistöön vaikuttavia lääkkeitä: migreenin aktiivisuuden hillitsemiseksi kokeillaan usein ensiksi beetasalpaajia (bisoprololi, propranololi ja metoprololi) ja sartaaneja (kandesartaani), jotka ovat yleensä hyvin siedettyjä.
2. Trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini ja nortriptyliini), joiden tyypillinen sivuvaikutus on väsymys ja suun kuivuminen.
3. Epilepsialääkkeitä (topiramaatti), josta on usein hyötyä myös kroonisen migreenin hoidossa. Käyttöä rajoittavat usein sivuvaikutukset kuten ihon pistely, ruokahaluttomuus, mielialan laskeminen ja kognitiiviset vaikeudet.
4. Botuliinitoksiinia käytetään kroonisen migreenin hoidossa. Tällöin migreenipotilailla on enemmän päänsärkypäiviä kuin päiviä ilman päänsärkyä.

 

Biologiset estolääkkeet

Migreenin hoidon edistysaskelia on otettu viime vuosina migreenispesifisten biologisten estolääkkeiden eli CGRP-vasta-aineiden muodossa. Lääkkeet injisoidaan ihon alle tai annostellaan suonen sisäisesti kerran kuukaudessa tai joissain tapauksissa harvemmin. Tutkimuksissa 20-25%:a potilaista sai lääkkeistä erittäin hyvän vasteen eli hankalatkin migreenioireet rauhoittuivat täysin.

1.4.2019 alkaen KELA korvaa neurologian erikoislääkärin tekemän B-lausunnon perusteella haettuna näitä lääkkeitä. Vaatimuksena on 8 migreenipäivää kuukaudessa ja ainakin kahden muun estolääkkeen kokeileminen ennen hoidon aloitusta.

Estolääkityksen suunnittelu tehdään aina yhdessä lääkärin kanssa ja tavoitteena on löytää mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia aiheuttava valmiste.

 

Migreenikohtausten toistuva lääkehoito voi johtaa lääkepäänsärkyyn

Särkylääkepäänsärky on päivittäistä tai lähes päivittäistä päänsärkyä. Se alkaa usein aamuyöllä, kun särkylääkkeen vaikutus loppuu.

 

Lääkepäänsärky riskirajat:

• Tulehduskipulääkkeet: useammin kuin kolmena päivänä viikossa pitempään kuin kolmen kuukauden ajan yhtäjaksoisesti.
• Triptaaneilla ja kodeiinia tai kofeiinia sisältävillä yhdistelmävalmisteilla: kaksi tai useampi käyttöpäivää viikossa.
• Vaarallisinta on pitkittynyt käyttö (pari särkylääkettä päivässä pitkän aikaa). Sen sijaan isotkin annokset kerralla viikon tai kahden ajan ovat turvallisia.

 

Lääkepäänsäryn katkaisemisen onnistuu vain lääkkeiden käytön lopettaminen joksikin aikaa. Se auttaa, mutta voi kestää viikosta jopa kolmeen kuukauteen.

 

Migreenin hoito ja raskaus ja imetys

Raskauden vaikutus migreenin on täysin ennalta-arvaamatonta ja yksilöllistä. Joillakin se helpottaa, toisilla pahentaa migreenin oireita. Muutkin hormonivaihtelua aiheuttavat elämänvaiheet (kuten vaihdevuodet) voivat muuttaa migreenin kulkua.

 

Parasetamoli ensisijainen lääkehoito raskauden aikana

Parasetamoli on käyttökelpoinen kaikissa raskauden vaiheissa kohtauksen hoitoon käytettynä samoin annoksin kuin ennen raskautta. Tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen ja annossuosituksiin. Tutustu Olo-apteekin parasetamolituotteisiin.

Tulehduskipulääkkeistä esimerkiksi ibuprofeenia tai diklofenaakkia voi käyttää lyhytaikaisesti 1. ja 2. raskauskolmanneksen aikana, jos parasetamolista ei ole apua. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulee kuitenkin välttää 28. raskausviikolta eteenpäin.

Lääkkeiden käytöstä on aina hyvä keskustella lääkärin kanssa turvallisen hoidon varmistamiseksi. Tutustu Olo-apteekin tulehduskipulääkkeisiin.

 

Täsmälääkkeiden käyttö raskauden aikana

Migreenin täsmälääkkeiden käyttöä pyritään ensi sijaisesti välttämään raskauden aikana. Käyttöä tulisi rajata tilanteisiin, joissa tulehduskipulääkkeet eivät tehoa. Täsmälääkkeistä sumatriptaanin käytöstä raskauden aikana on paljon kokemusta ilman viitettä erityisistä haitoista. Tutkimukset eivät ole osoittaneet usein toistuvan käytön turvallisuutta.

Täsmälääkehoidosto tulee aina keskustella lääkärin kanssa.

 

Estolääkkeet raskauden aikana

Estohoitoa harkitaan, kun kohtauksia esiintyy usein (kerran viikossa tai useammin). Raskauden aikana estolääkityksenä käytetään yleensä beetasalpaaja-ryhmän lääkkeitä (metoprololi tai propranololi). Myös masennuslääkkeistä amitriptyliini tai nortriptyliini ovat toisinaan käyttökelpoisia raskauden aikana.

Älä käytä epilepsialääkkeitä tai ergotamiinia sisältäviä valmisteita migreenin estohoitoon raskauden aikana. Verenpainelääkkeistä reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä ei saa käyttää raskauden aikana.

Estolääkehoidosto tulee aina keskustella lääkärin kanssa. 

 

Migreenin hoito imetyksen aikana

Parasetamolin, ibuprofeiinin ja ketoprofeiinin käyttö pakkausselosteen ohjeiden mukaisesti on turvallista. Täsmälääkkeistä ensisijainen vaihtoehto on sumatriptaani. Uusimman tutkimustiedon mukaan eletriptaani, ritsatriptaani ja tsolmitriptaani erittyvät maitoon vain vähän, eikä kohtauksen hoitoon käytetty lääke ole este imetykselle. Asia kannattaa kuitenkin aina varmistaa lääkäriltä.