Vitamiinit

1-16 / 161

tuotetta

View as Ruudukko Luettelo
Sivu:
Sivu

1-16 / 161

tuotetta

View as Ruudukko Luettelo
Sivu:
Sivu

Vitamiinit

Vitamiinit ovat elimistömme pieninä määrinä tarvitsemia, välttämättömiä yhdisteitä. Elimistö tarvitsee vitamiineja esimerkiksi aineenvaihdunnan säätelyyn ja entsyymien toimintaan.

Ihmisen elimistö ei tuota vitamiineja itse joko lainkaan tai riittävästi, ja siksi niiden saantiin on syytä kiinnittää huomiota.Jos vitamiineja ei saa riittävästi ruokavaliosta, on hyvä täydentää omaa vitamiininsaantia vitamiinilisällä.

Suurinta osaa vitamiineista ihminen ei lainkaan pysty muodostamaan elimistössään. K-vitamiinia, biotiinia ja pantoteenihappoa suolistobakteerit pystyvät muodostamaan pieniä määriä, mutta niitä tarvitaan lisäksi ravinnostakin. Myös D-vitamiinia syntyy elimistössä jonkin verran auringonvalon vaikutuksesta.

Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, ja tämä erottaa ne epäorgaanisista hiven- ja kivennäisaineista. Yhteensä ihmisen säännöllisesti tarvitsemia eri vitamiineja on kolmetoista. Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin vitamiineihin niiden liukoisuuden mukaan.

Vitamiineja ei voi korvata muilla aineilla, sillä vitamiinit suorittavat elimistössämme vain tiettyjä toimintoja, eikä niitä käytetä rakenneosina tai hajoteta ravintoenergiaksi. Kunkin vitamiinin toiminnot ovat vitamiinikohtaisia. Ihmisillä monet niistä, kuten C- ja B1-vitamiinit (tiamiini), toimivat entsyymireaktioiden apumolekyyleinä. Osa vitamiineista toimiii elimistön hapettumisenestoaineina, kuten esimerkiksi C- ja E-vitamiinit. Osa vitamiineista on hormoneita, kuten A- ja D-vitamiinit.

Rasvaliukoiset vitamiinit

Ihmisen tarvitsemia rasvaliukoisia vitamiineja ovat K-, A-, D- ja E-vitamiinit. Rasvaliukoiset vitamiinit imeytyvät ravinnon rasvojen mukana ja varastoituvat elimistöön.

D-vitamiinia tarvitaan luuston kasvuun ja hyvinvointiin läpi elämän. Lisäksi D-vitamiini edistää kalsiumin siirtymistä luiden rakennusaineeksi, ja D-vitamiinilla on tärkeä tehtävä immuunijärjestelmän ja lihasten normaalin toiminnan tukemisessa.

D-vitamiinia voi saada ruuasta, auringosta sekä ravintolisistä. Rasvainen kala, kananmunat ja maitotuotteet ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. D-vitamiinin pitkäaikainen, vakava puute voi johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla luuston pehmenemiseen. D-vitamiinilla onkin merkitystä myös osteoporoosin ja sen aiheuttamien murtumien ehkäisyssä. D-vitamiinilisää suositellaan kaikille suomalaisille pimeään vuodenaikaan.

A-vitamiinia tarvitaan muun muassa silmien, ihon ja limakalvojen terveydelle. A-vitamiinia saa monipuolisesta ruoasta. Pitkäaikaiseen ja runsaaseen eläinperäiseen A-vitamiinin saantiin liittyy terveysriskejä, ja viitamiinille onkin asetettu saantisuosituksia.

E-vitamiinilla on solukalvojen toimintaan liittyvä tehtävä, ja K-vitamiini on tärkeä veren hyytymiselle.

Vesiliukoiset vitamiinit

Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu elimistöön B12-vitamiinia lukuun ottamatta, ja siksi niitä on saatava ravinnosta päivittäin.

Vesiliukoisia vitamiineja ovat B- ja C-vitamiinit. B-vitamiineihin kuuluvat tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini (B3), pantoteenihappo (B5), B6-vitamiini, biotiini (B7), folaatti ja B12-vitamiini.

Useimmat B-ryhmän vitamiineista osallistuvat energiaravintoaineiden hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan sekä hermoston toimintaan. B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä. Hermoston oireita voi olla ennen anemian ilmenemistä.

Askorbiinihappo eli C-vitamiini toimii antioksidanttina, eli suojaa elimistön soluja hapettumiselta. C-vitamiinivalmisteet tukevat elimistön normaalia immuunipuolustusta.

Vitamiinien saanti ruokavaliosta

Tiettyjä vitamiineja on paljon vain joissain ruuissa. Esimerkiksi C-vitamiinia on paljon useissa kasviksissa, hedelmissä, marjoissa ja juureksissa. Sitä ei ole ihmisen tarpeen kannalta tarpeeksi lihoissa, maitotuotteissa tai viljoissa.

B12-vitamiineja taas ei ole käytännössä lainkaan kasviksissa tai muissa kasviperäisissä ruuissa. Siksi B12-vitamiinilisä on tärkeä erityisesti kasvispainotteista tai vegaanista ruokavaliota noudattaville. B5-vitamiinia ihminen taas saa käytännössä tarpeeksi kaikista ruokavalioista, eikä vitamiinista käytännössä esiinny puutoksia.

Vain noin 5% naisista ja 20% miehistä saa riittävästi folaattia ruokavaliosta. Kasvikset, viljatuotteet ja lihatuotteet ovat foolihapon tärkeimmät lähteet suomalaisessa ruokavaliossa. Folaatista puhutaan paljon raskauden yhteydessä, sillä se on erityisen tärkeä sikiön hermoston kehityksessä. Siksi jo raskautta suunnitellessa folaatin saantiin tulisi kiinnittää huomiota ruokavaliossa, jolloin suositellaan myös foolihappolisän käyttöä. Folaatti on osallisena solujen DNA:n synteesissä eli se voi vaikuttaa siihen, aktivoituuko jokin geeni elimistössä tai ei. Käytännössä tämä vaikuttaa esimerkiksi tiettyjen sairauksien ilmenemiseen.