Tulehduskipulääkkeet

Aseta nousevaan järjestykseen
Sivu

1-24 / 40

Tilaamasi tuotteet

Aseta nousevaan järjestykseen
Sivu

1-24 / 40

Tilaamasi tuotteet

Tulehduskipulääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen kivunhoitoon

 

Tulehduskipulääkkeet auttavat kivun lievittämiseen, kuumeen alentamiseen ja tulehduksen rauhoittamiseen. Lääkkeellä saa apua vamman tai leikkauksen aiheuttaman tulehdusreaktioon elimistössä, mutta ei bakteerin tai viruksen aiheuttamaan tulehdukseen. Tyypillisesti lääkkeet lievittävät esimerkiksi lihas- tai niveltulehduksen oireita kuten kuumotusta, punoitusta ja turvotusta.

 

Tulehduskipulääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön. Kaikki tulehduskipulääkkeet voivat ärsyttää mahaa ja niillä voi olla merkittäviä haittavaikutuksia, etenkin pitkään käytettynä. Tulehduskipulääkkeiden käytön tulisikin olla tilapäistä. Olo-apteekin valikoimassa on kattavasti tulehduskipulääkkeitä kivun hoitoon.

 

Vaikuttava aine vaihtelee eri kipulääkkeissä

Tulehduskipulääkkeiden vaikuttavia aineita ovat esimerkiksi ibuprofeeni, asetyylisalisyylihappo, ketoprofeeni, naprokseeni, meloksikaami, tolfenaamihappo ja diklofenaakki. Ne kaikki estävät prostanoidien eli kudoksen tulehdusreaktiota ja kuumetta aiheuttavien välittäjäaineiden syntyä kaikkialla elimistössä. Samalla kuitenkin estyy elimistöä suojaavien välittäjäaineiden tuotanto, mikä vähentää erityisesti mahan ja munuaisten suojausta. Tästä syystä voi syntyä haavauma mahaan tai suolistoon, jolloin munuaisten toiminta voi kärsiä.

 

Ibuprofeeni on eniten käytetty tulehduskipulääke

Ibuprofeeni on tarkoitettu kivun lyhytaikaiseen, korkeintaan muutaman päivän käyttöön. Yleisimpiä käyttötarkoituksia ovat päänsärky, hammassärky, kuukautiskivut, lihas- ja nivelkivut sekä kuumeen alentaminen ja flunssaan liittyvät säryt.

 

Mitä ovat ibuprofeenin haittavaikutukset?

Ibuprofeenin ja muidenkin tulehduskipulääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset kohdistuvat ruuansulatuskanavaan. Närästystä ja ylävatsakipua voi ilmetä jp lyhytaikaisen käytön yhteydessä. 

Pitkäaikaisessa käytössä ruuansulatuskanavan limakalvo voi ärtyä niin pahasti, että vakavana haittavaikutuksena on mahahaava tai verenvuoto suolistosta. Pitkäaikaisessa käytössä lääke voi aiheuttaa särkylääkepäänsärkyä. Tällainen särky alkaa tyypillisesti aamuyöllä lääkkeen vaikutuksen loputtua ja on luonteeltaan erilaista kuin lääkehoitoa vaatinut päänsärky.  Munuais- ja maksavauriot ovat myös mahdollisia pitkäaikaisen liikakäytön seurauksena.

 

Milloin ibuprofeenia ei saa käyttää?

  • Ibuprofeenia ei pidä käyttää yhtä aikaa muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa.
  • Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, tietyt masennuslääkkeet ja suun kautta otettava kortisoni lisäävät verenvuotoalttiutta, jota yhteiskäyttö ibuprofeenin kanssa lisää entisestään.
  • Astmaatikoilla ibuprofeeni voi supistaa keuhkoputkia ja aiheuttaa näin astmaoireiden pahenemista. 
  • Mahahaava ja yliherkkyys tulehduskipulääkkeille ovat vasta-aiheita ibuprofeenin käytölle.  
  • Ibuprofeenia on käytettävä varoen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. 
  • Ripuli ja pitkäkestoinen kova liikunta aiheuttavat elimistön kuivumista, jolloin ibuprofeenin käyttö voi johtaa äkilliseen munuaisten vajaatoimintaan.

 

Missä lääkkeissä on ibuprofeenia?

Tunnetuissa valmisteissa kuten Burana-, Ibumax- ja Ibusal-lääkkeissä vaikuttava aine ibuprofeeni. 

Ibuprofeenivalmisteita on saatavilla tabletteina, kapseleina, jauheena ja iholle levitettävänä kipugeelinä. Olo-apteekin valikoimista löytyvät kaikki eniten käytetyt kipulääkkeet. Pakkausselosteesta löydät tiedon kunkin valmisteen vaikuttavasta aineesta.

 

Tulehduskipulääkkeet ja vaikuttava aine

  • Ibuprofeeni on eniten käytetty kipulääke tulehduskipulääkkeiden ryhmästä. Mm. Burana-, Ibumax- ja Ibusal-valmisteissa vaikuttava aine on ibuprofeeni.
  • Asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia ei suositella ensi­sijaiseksi kipulääkkeeksi. Aspiriinia käytetään normaalisti pieninä annoksina ehkäisemään verisuonten tukoksia. Katso kaikki Aspirin-tuotteet
  • Diklofenaakki tunnetaan Suomessa erityisesti kauppanimillä Voltaren tai Diclomex.
  • Naprokseeni on uusin lääkevalmiste apteekkien tulehduskipulääke­valikoimassa. Se on lisä­neuvontaa vaativa itsehoitolääke, joten sen myyminen on sallittua ainoastaan fyysisessä apteekissa farmaseuttisen henkilökunnan lisäneuvonnalla. Naprokseenin vaikutus voi alkaa hitaammin kuin muilla tulehduskipulääkkeillä. Toisaalta pidempi vaikutusaika mahdollistaa annostelun kerran tai kahdesti päivässä.
  • Ketoprofeeni ei ole niin yleinen kipulääke kuin esimerkiksi parasetamoli tai ibuprofeeni. Suomessa ketoprofeenia on saatavilla reseptivapaasti 25 mg tabletteina mm. Keto-tuotemerkin valmisteissa.
  • Meloksikaami kuuluu oksikaameihin, joille on ominaista pitkä puoliintumisaika ja hidas imeytyminen. Ne eivät sovellu akuutin kivun hoitoon. Meloksikaamia on saatavilla pidempiaikaiseen, säännölliseen käyttöön lääkärin määräyksellä reseptilääkkeenä.
  • Tolfenaamihappo on fenamaatteihin kuuluva tulehduskipulääke. Sillä on todettu hyvä teho eritoten kuukautiskipujen ja migreeninkivun lievityksessä. Tolfenaamihapon kauppanimi on Clotam® ja se on saatavilla ainoastaan reseptilääkkeenä.
  • Koksibit ovat suhteellisen uusi tulehduskipulääkeryhmä. Niiden etuna on mahaystävällisyys ja pitkävaikutteisuus. Etenkin, jos tulehduskipulääkkeen tarve on jatkuva tai jos tulehduskipulääkettä tarvitaan iso vuorokausiannos, vaihdosta koksibi-ryhmän valmisteeseen voi keskustella lääkärin kanssa.

 

Kahta tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää itsehoidossa samanaikaisesti. 

 

Kaksi eri kipulääkeryhmää: tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli

 

Itsehoidossa myytävät kipulääkkeet jaetaan kahteen ryhmään niiden vaikuttavan aineen mukaan; tulehduskipulääkkeet ja parasetamolivalmisteet. 

 

Parasetamoli on vaikutusmekanismiltaan erilainen kuin tulehduskipulääkkeet, joten sillä ei näin ollen ole tulehdusoireita poistavaa vaikutusta (kuumotus, punoitus, turvotus). Toisaalta parasetamolilla ei ole tulehduskipulääkkeille tyypillisiä haittavaikutuksia.

 

Eri kipulääkeryhmien teholla ei ole todettu merkittäviä eroja kivun hoidossa. Poikkeus on kuukautiskipu, johon tulehduskipulääkkeet tehoavat parasetamolia paremmin.

 

Kahta tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää samanaikaisesti, vaikka niillä olisikin eri vaikuttava aine (esim. Ibuprofeeni ja aspiriini). Jos kipu on voimakasta, tulehduskipulääkettä ja parasetamolia voi käyttää yhdistelmänä. Lääkkeiden käyttö yhdessä on parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi se, että kasvattaa tulehduskipulääkkeen annosmäärää.

 

Lue enemmän parasetamolista ja katso kaikki Olo-apteekin valikoiman parasetamolivalmisteet.

 

Mihin tulehduskipulääkkeitä käytetään?

 

Tilapäinen kipu, kuume, kuukautiskipu ja päänsärky

Kivun hoidossa tulehduskipulääkkeet on tarkoitettu tilapäisten oireiden hoitoon. Käytön tulisi olla lyhytkestoista, vain muutaman päivän jatkuvaa käyttöä. Tulehduskipulääkkeet ovat yhtä vaarallisia reseptillä kuin ilman reseptiä hankittuna, vaan niillä on sama teho ja samat haitat. 

 

Kuukautiskivut, satunnainen päänsärky tai flunssaan liittyvä kuume ja särky ovat tyypillisiä käyttöaiheita. Jos kivut ovat jatkuvia, tiheästi toistuvia tai pahenevia, hoidosta ja lääkityksestä pitää keskustella lääkärin kanssa.

 

Flunssan hoitoon tarkoitetuissa valmisteissa on usein tulehduskipulääkettä

Tulehduskipulääkkeet soveltuvat flunssan oireiden hoitoon ja kuumeen alentamiseen.

 

Flunssan itsehoidossa pitää huomioida, että flunssalääkkeissä on usein myös tulehduskipulääkettä. Kaikki tulehduskipulääkkeet vaikuttavat samalla tavalla, joten eri valmisteiden yhdistäminen moninkertaistaa annoksen ja lisää haittoja.

 

Jännityspäänsärkyyn ei aina tarvita lääkettä

 

Ehkä yleisin syy kipulääkkeen käytölle on jännitys­päänsärky. Vaikka särkylääkkeellä saa tähän välitöntä helpotusta, niin paras hoito olisi oireiden juurisyyn poistaminen. 

 

Hyvin usein syyt ovat päivittäisen toiminnan ergonomiassa. Työasentoa korjaamalla voi vähentää niskan ja hartioiden kuormitusta. Liikunta ja lihasten venyttely auttaisivat monia. Etätyön yleistyessä kotitoimiston ergonomia on useilla hunningolla, mikä voi johtaa niskajumeihin ja päänsärkyihin. 

 

Paras hoito olisi lääkkeetön hoito, mutta särkylääkkeillekin on paikkansa.

 

Kipugeeli akuutteihin urheiluvammoihin

 

Paikallinen tulehduskipulääke kuten kipugeeli imeytyy ihonalaisiin kudoksiin ja lievittää oireita. Paikallisesti käytettynä lääkettä pääsee verenkiertoon ja elimistöön vain hyvin pieni määrä, jolloin haittoja ei esiinny. Levitä geeliä säännöllisesti pakkausselosteen ohjeen mukaan, jotta vaikuttava määrä lääkettä pääsee ihonalaiseen kudokseen.

 

Tutustu kipugeeleihin.

 

Aspiriinia ei suositella kivun hoitoon

Asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia käytetään normaalisti pieninä annoksina ehkäisemään verisuonten tukoksia. Särkylääkkeenä sitä on käytetty aiemmin suurempina annoksina, jolloin sen haitat ovat melko yleisiä. Nykyisin aspiriinia ei enää suositella kivun hoitoon.

 

Tulehduskipulääkkeet raskauden ja imetyksen aikana

Lääkeaineet siirtyvät äidin verenkierrosta istukan kautta sikiöön. Alkuraskaus ja raskausviikot 2-8 ovat sikiön kannalta herkimmät. Kaikkia lääkeaineita tulee raskauden aikana käyttää harkiten ja lääkärin ohjeiden mukaan. 

 

Raskauden aikana turvallisin kipulääke on parasetamoli ja siten ensisijainen vaihtoehto kipulääkitykseen. Parasetamolin käyttö alkuraskaudessa ei lisää epämuodostumariskiä.

 

Tulehduskipulääkkeitä tulisi välttää etenkin raskautta yritettäessä, alkuraskauden ja raskauden loppukolmanneksen aikana. Raskautta yrittäessä tulehduskipulääkkeet voivat huonontaa mahdollisuuksia estämällä munasolun irtoamista (ovulaatiota). Alkuraskauden aikana ne voivat lisätä keskenmenon riskiä. 

 

Loppuraskauden aikana ne saattavat vahingoittaa sikiön munuaisia tai verenkiertoelimiä. Asetyylisalisyylihappo eli aspiriini voi aiheuttaa verenvuotoja niin äidille kuin vauvallekin, jos sitä käytetään raskausaikana.

 

Kipugeeleistä lääkeaineita imeytyy vähemmän. Niiden harkittu käyttö on sallittua, mutta käyttö tulee rajata vain hoidettavalle alueella ja pitää lyhytaikaisena.

 

Imettävän äidin käyttämät lääkkeet siirtyvät äidinmaidon kautta vauvalle vaihtelevina pitoisuuksina. Imetyksen aikana täytyy käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka eivät ole vaaraksi vauvalle. Tulehduskipulääkkeitä siirtyy äidinmaidon kautta niin pieniä pitoisuuksia, että lyhytvaikutteiset valmisteet, kuten ibuprofeeni ja diklofenaakki ovat turvallisia vauvalle ja imettävälle äidille.

 

Milloin tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää?

Seuraavat asiat voivat estää tulehduskipulääkkeiden käytön:

  • allergia tulehduskipulääkkeille
  • aikaisemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto
  • munuaisten tai maksan vajaatoiminta
  • raskauden alku- ja loppukolmannes
  • vaikea sydämen vajaatoiminta tai verenkiertohäiriöt
  • todettu valtimotauti, esimerkiksi sairastettu sydäninfarkti, aivoinfarkti tai periferinen valtimosairaus

 

Mitkä ovat tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset?

Tulehduskipulääkkeillä voi olla huomattavia haittavaikutuksia. Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksia voivat olla:

  • närästys
  • ärsytys ja vauriot ruoansulatuskanavan limakalvoissa
  • munuaisten vajaatoiminnan pahentuminen
  • astmakohtauksen tai astman pahentuminen
  • verenvuototaipumuksen lisääntyminen (erityisesti veren hyytymisen tai veren tukoksia estävän lääkityksen yhteydessä)
  • Verenpaineen kohoaminen ja verenpainelääkkeen vaikutuksen heikentäminen
  • sydämen vajaatoiminnan paheneminen

 

Pitkäaikaisen käytön myötä riski ruoansulatuskanavan limakalvojen vahingoille ja suolen verenvuodolle kasvavat ja haittavaikutukset voivat olla merkittäviä. 

 

Haittavaikutusten välttämiseksi lääkkeitä tulee aina käyttää lääkärin ohjeiden mukaan. Mahdollisista oireista ja sopivasta lääkityksestä on hyvä keskustella lääkärin kanssa.

 

Tulehduskipulääkkeet ja vatsavaivat

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa vatsan ärsytystä ja joissakin tapauksissa jopa mahahaavan tai verenvuotoa mahasuolikanavasta. Tulehduskipulääkkeen aiheuttama haavauma suolistossa on useimmiten oireeton. Tyypillisiä oireita ovat nipistely sekä epämukava, turvottava olo mahasuolikanavassa. Näitä oireita esiintyy useilla tulehduskipulääkettä käyttävillä, mutta ne ovat yleensä vaarattomia ja ohimeneviä.

 

Vaikeammat verenvuodot voivat oirehtia kovana kipuna silloin, kun siellä on oikein iso vuoto. Oireina voi olla raudanpuuteanemiaa, ripulia, veriulosteita, rajuja suolistoverenvuotoja ja pahimmillaan suolen puhkeaminen.

 

Mahan tai suoliston verenvuodon riski on erityisen suuri käyttäjillä, joilla on aiemmin ollut mahahaava. Riskiä lisää myös samanaikainen kortisonilääkitys, verenohennuslääkitys ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Vaara kasvaa ikääntymisen myötä.

 

Tulehduskipulääkkeiden muita haittoja

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa munuaisen toiminnan heikentymistä ja turvotuksia. Nestehukan ja voimakkaan ripulin yhteydessä tulehduskipulääke voi aiheuttaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan.

Terveillä henkilöillä munuaisvaivat ovat kuitenkin harvinaisia.

 

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla jatkuva tulehduskipulääkkeen käyttö voi johtaa nesteen kertymiseen elimistöön ja sen seurauksena turvotuksiin, verenpaineen nousuun ja sydämen vajaatoiminnan pahenemiseen. Säännöllinen tulehduskipulääkitys voi heikentää useimpien verenpainelääkkeiden tehoa.

 

Päivittäinen ja runsas särkylääkkeen käyttö voi johtaa särkylääkepäänsäryn syntymiseen. Tällöin ainoa keino kierteen katkaisemiseen on vieroitushoito eli lääkkeestä luopuminen. 

 

Kaikki tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa astmakohtauksen osalla astmapotilaista. Tällöin parasetamoli on ainoa todennäköisesti sopiva särkylääke, mutta hyvin herkille henkilöille sekin voi aiheuttaa oireita.

 

Kipulääkkeiden annostus

Oheisessa kuvassa on kuvattu käypähoitosuositusten mukaiset annostukset kipulääkkeille:

särkylääkkeet annostus

Lähde: Duodecim Käypä hoito

 

Särkylääkkeitä käytettäessä turvallisin annos on pienin tehokas annos. Haitat lisääntyvät annoksen kasvaessa. Tulehduskipulääkkeiden teho lisääntyy vain tiettyyn rajaan eli maksimivuorokausiannokseen asti. Sitä suuremmilla annoksilla haitat lisääntyvät, lääkkeen teho ei.

 

Tutustu aina lääkkeen pakkausselosteen ohjeisiin.

 

Reseptillä annostus aina lääkärin ohjeen mukaan.