Mitä lihavuudesta sairautena on hyvä tietää?

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, joka kehittyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta: perimä luo taipumuksen, elinympäristö altistaa ja psykososiaaliset tekijät voivat ylläpitää tilannetta.¹ Lihavuus suurentaa monen sairauden riskiä, mutta jo maltillinen painon väheneminen tuo selkeitä terveyshyötyjä.

Hoitoon on olemassa tehokkaita keinoja: elintapahoitoa, lääkehoitoa ja tarvittaessa kirurgista hoitoa. Hoito on aina yksilöllistä, ja se suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa.¹

Jos sinä tai läheisesi pohtii lihavuuden hoitoa, keskustele asiasta rohkeasti terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Ensimmäinen askel on usein puheeksi ottaminen, ja jo se voi olla merkityksellinen muutoksen alku. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja kannustavasti.

Lihavuus on pitkäaikaissairaus

Lihavuus on yleinen ja monitekijäinen pitkäaikaissairaus, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri.¹ Se ei ole elämäntapavalinta, tahdonvoiman puutetta eikä luonteenpiirre. Kyseessä on sairaus, jonka taustalla vaikuttavat monet biologiset, ympäristöön liittyvät, psykologiset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Suomessa lihavuus on yksi yleisimmistä pitkäaikaissairauksista. Maassamme on arviolta 2,5 miljoonaa vähintään ylipainoista ja heistä noin miljoona lihavaa aikuista.¹ Et siis ole yksin, jos lihavuus koskettaa sinua tai läheistäsi.

Hoidon tavoitteena on estää sairauden paheneminen, auttaa painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa liitännäissairauksia sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.¹ Hoidossa ei ole kyse pelkästä painosta, vaan kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista.

Kuten diabetes tai kohonnut verenpaine, myös lihavuus edellyttää pitkäjänteistä hoitoa ja seurantaa.¹ Sinulla on oikeus hakeutua hoitoon, ja terveydenhuollon tulee tarjota siihen asianmukaista apua.

Miten lihavuutta luokitellaan?

Lihavuutta arvioidaan ensisijaisesti painoindeksin (BMI) avulla. Painoindeksi lasketaan jakamalla paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreinä (kg/m²).¹ Käytännön esimerkki: jos painat 85 kilogrammaa ja pituutesi on 1,70 metriä, painoindeksisi on noin 29,4 kg/m², mikä tarkoittaa ylipainoa.

Normaalipaino tarkoittaa painoindeksiä 18,5–24,9 kg/m². Ylipainon katsotaan alkavan arvosta 25 kg/m², koska tämän rajan ylittyminen suurentaa monien sairauksien riskiä.¹ Lihavuuden raja on 30 kg/m², jolloin sairastuvuusriski on selvästi suurentunut.¹ Vaikeasta lihavuudesta puhutaan painoindeksin ollessa vähintään 35 kg/m² ja erittäin vaikeasta lihavuudesta, kun painoindeksi on vähintään 40 kg/m².¹

Painoindeksillä on myös rajoituksia. Se ei erota turvotusten tai epätavallisen suuren lihasmassan aiheuttamaa painon nousua, mutta nämä voidaan arvioida vastaanotolla.¹ Painoindeksi arvioi rasvakudoksen määrän yleisemmin liian pieneksi kuin liian suureksi,¹ joten joissakin tapauksissa lihavuutta voi olla enemmän kuin painoindeksi antaa ymmärtää.

Ikääntyneillä painoindeksin tulkinta poikkeaa nuorempien aikuisten luokituksesta: yli 65-vuotiaille suositeltava painoindeksi on 23–29 kg/m².¹ Aasialaistaustaisilla lihavuuteen liittyviä sairauksia esiintyy jo pienemmissä painoindeksiarvoissa, minkä vuoksi heillä ylipainon raja on 23 kg/m² ja lihavuuden raja 27,5 kg/m².¹

Vyötärölihavuus ja rasvakudoksen merkitys

Pelkkä painoindeksi ei aina riitä lihavuuden kokonaisarvioon, vaan sitä täydennetään vyötärönympäryksen mittaamisella.¹ Kaikki rasvakudos ei nimittäin ole samanlaista.

Vatsaonteloon ja sisäelimiin kertynyttä rasvakudosta kutsutaan viskeraalirasvaksi. Se on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa ja terveydelle vaarallisempaa kuin ihonalaisrasva, jota kertyy esimerkiksi lantiolle ja reisiin.¹ 

Vyötärönympärys mitataan alimman kylkiluun alareunan ja suoliluun harjun yläreunan puolivälistä.¹ Merkittävän vyötärölihavuuden rajana pidetään miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm.¹ Lähes puolet suomalaisista on vyötärölihavia näiden raja-arvojen perusteella.¹

Oman painoindeksin ja vyötärönympäryksen selvittäminen on hyvä ensimmäinen askel terveyden kartoittamisessa. Voit keskustella lääkärin kanssa siitä, mitä tulokset tarkoittavat sinun kohdallasi.

Miksi lihavuus kehittyy?

Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta liiallisesta energiansaannista suhteessa energiankulutukseen.¹ Tämä yksinkertainen biologinen periaate ei kuitenkaan kerro koko kuvaa: lihavuuden taustatekijät ovat moninaiset.¹

Lihomista edistävä elinympäristö on keskeinen tekijä. Altistavia tekijöitä ovat muun muassa työ- ja arkiliikunnan väheneminen sekä runsaasti energiaa sisältävien ruokien helppo saatavuus, laajat tuotevalikoimat, edulliset hinnat sekä suuret annos- ja pakkauskoot.¹

Jopa pääosa väestön lihomisesta viimeisten 30–40 vuoden aikana voi selittyä sillä, että ruokaympäristö on muuttunut liialliseen energiansaantiin houkuttelevaksi.¹ Lihomisen taustalla ei siis ole yksilön epäonnistuminen, vaan ympäristö, joka tekee terveellisistä valinnoista vaikeampia.

Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat nekin painon kehitykseen. Stressi ja masennus suurentavat painonnousulle altistavien ruokatottumusten riskiä.¹ Myös yksinäisyydellä on yhteys suurempaan painoindeksiin.¹

Taustatekijät ovat usein mutkikkaita: samat asiat voivat olla sekä lihavuuden syitä että seurauksia.¹ Esimerkiksi masennus voi altistaa painonnousulle, ja lihavuuteen liittyy suurentunut masennusoireiden riski. Sinun ei tarvitse selvittää näitä yhteyksiä yksin, vaan hoitava lääkäri auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa.

Perimän rooli

Geenit vaikuttavat siihen, kuka lihoo herkemmin ja kuka ei. Perimä voi selittää noin 30–70 prosenttia ihmisten välisistä painoeroista.¹ Joillakin on biologisesti suurempi taipumus kerätä rasvakudosta kuin toisilla, vaikka elämäntavat olisivat samankaltaiset.

Noin 500 geenialuetta on todettu olevan yhteydessä lihavuuteen, ja suurimman osan niistä uskotaan vaikuttavan aivoissa ruokahalun säätelyyn.¹ Yksittäiset, lihavuudelle altistavat geenimuutokset ovat kuitenkin harvinaisia.¹

Tavallisen lihavuuden osalta suuri joukko geeneja voi vaikuttaa lihomistaipumukseen, mutta ratkaiseva vaikutus on elinympäristöllä ja elintavoilla.¹ Geenit eivät siis määrää kohtaloa, mutta ne voivat tehdä painonhallinnasta toisille vaativampaa kuin toisille. Tämäkin on hyvä syy hakea hoitoa: kyse ei ole tahdonvoimasta.

Lihavuuteen liittyvät sairaudet

Lihavuus suurentaa monien sairauksien riskiä.¹ Riskin suuruus riippuu lihavuuden määrästä ja fyysisestä kunnosta, ja sitä suurentaa erityisesti vyötäröpainotteinen ja varhain alkanut lihavuus.¹

Liitännäissairaudet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: aineenvaihdunnallisiin, mekaanisiin ja mielenterveydellisiin.¹ Tärkeimpiä aineenvaihdunnallisia liitännäissairauksia ovat tyypin 2 diabetes, rasvamaksa ja sepelvaltimotauti. Mekaanisista yleisimpiä ovat uniapnea ja nivelrikko, ja mielenterveydellisistä masennus.¹

Tyypin 2 diabetes on yksi merkittävimmistä liitännäissairauksista: lihavuus suurentaa sen riskin jopa kymmenkertaiseksi.¹ Lihavuus on tyypin 2 diabeteksen tärkein yksittäinen riskitekijä.¹ Jos sinulla on äskettäin todettu tyypin 2 diabetes ja lihavuutta, lihavuuden hoidosta on sinulle erityisen paljon hyötyä.¹

Rasvamaksan riski on lihavilla 5–10-kertainen, ja se voi edetä maksan tulehdukseen ja arpeutumiseen.¹ Uniapnea, jossa hengitys katkeilee toistuvasti yöllä, on samoin 5–10-kertainen.¹ Nivelrikko etenkin polvissa ja lonkissa on 4–5-kertainen ja rajoittaa liikuntakykyä.¹ Sepelvaltimotaudin riski on 4–5-kertainen ja kohonneen verenpaineen 3-kertainen.¹

Lihavuus vaikuttaa myös lisääntymisterveyteen. Se lisää erityisesti ovulaatiohäiriöstä johtuvan hedelmättömyyden vaaraa ja voi heikentää hedelmöityshoitojen onnistumista.¹ Äidin lihavuus suurentaa raskausdiabeteksen ja raskaudenaikaisten verenpainehäiriöiden riskiä.¹

Lihavuudella on yhteyksiä myös eräisiin syöpiin. Riski on noin 1,5-kertainen esimerkiksi menopaussin jälkeisen rintasyövän, paksusuolisyövän, munuaissyövän, haimasyövän ja kohdun limakalvon syövän osalta.¹

Liitännäissairaudet eivät koske kaikkia henkilöitä, joilla on lihavuutta, ja monet sairauksista ovat hoidettavissa tai ehkäistävissä.¹ Hoitoon hakeutuminen kannattaa aina.

Lihavuus ja mielenterveys

Lihavuus saattaa vaikuttaa fyysisen terveyden lisäksi myös psyykkiseen hyvinvointiin. Masennusoireiden riski on lihavilla noin 1,5-kertainen normaalipainoisiin verrattuna.¹

Henkilöihin, joilla on lihavuutta kohdistuu usein ennakkoluuloja ja syrjintää. Kiusaamista koetaan monilla elämänalueilla, kuten mediassa ja ihmissuhteissa.¹ Negatiivisia asenteita, tietoisia tai tiedostamattomia, esiintyy myös terveydenhuollossa,¹ mikä voi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. Jos olet kokenut tätä, tiedä, ettei se ole oikein ja ettei se saisi estää sinua saamasta apua.

Syrjintäkokemukset voivat vaikeuttaa painonhallintaa.¹ Syntyy herkästi noidankehä, jossa stigma lisää psyykkistä kuormitusta, mikä puolestaan vaikeuttaa terveellisten elintapojen ylläpitoa.

Lihavuus voi olla sinulle ensisijaisesti terveyskysymys, mutta yhtä hyvin tunnevaltainen asia tai identiteettikysymys.¹ Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita. Sinulla on oikeus tulla kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, ja hoidon tulee olla positiivista ja kannustavaa, ilman syyllistämistä.¹

Jo maltillinen painon väheneminen tuo terveyshyötyjä

Yksi tärkeimmistä lihavuuden hoitoon liittyvistä tiedoista on, että jo pieni painon aleneminen voi tuoda selkeitä terveyshyötyjä. Jo 3–5 kilogramman laihtuminen lähes puolittaa tyypin 2 diabeteksen riskin, jos sinulla on heikentynyt sokerinsietokyky.¹ Liitännäissairauksien paraneminen on suoraan yhteydessä painonlaskun määrään.¹

Laihtuminen alentaa verenpainetta, parantaa veren rasva-arvoja ja vähentää maksan rasvoittumista.¹ Rasvamaksassa hyödyt ovat erityisen selkeät: painonlasku vähentää maksan rasvan määrää, tulehdusta ja arpeutumista.¹

Painon väheneminen pienentää myös kokonaiskuolemanriskiä.¹ Käytännössä hyödyt näkyvät arjessa monin tavoin: portaiden nouseminen helpottuu, nivelkivut lievittyvät ja jaksaminen paranee.¹

Normaalipainon tavoittelu ei useinkaan ole realistista varsinkaan henkilöillä, joilla on vaikea lihavuus.¹ Jos painosi on ollut pitkään nousussa, jo lihomisen pysäyttäminen voi olla merkittävä tulos.¹ Hoidon tavoitteet asetetaan aina yhdessä sinun kanssasi, ja ne pidetään realistisina ja saavutettavina.¹

Miten lihavuutta hoidetaan?

Lihavuuden hoito kuuluu osaksi terveydenhuoltoa samalla tavalla kuin muidenkin pitkäaikaissairauksien hoito.¹ Sinulla on oikeus saada hoitoa, ja ensimmäinen askel on ottaa asia puheeksi oman lääkärin tai hoitajan kanssa.

Ensisijainen hoitomuoto on elintapahoito. Se tarkoittaa suunnitelmallista ohjausta, jossa käydään läpi ruokatottumuksia, liikuntaa, unta, psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja.¹ Jos tavoitteena on laihduttaminen, elintapahoidon rinnalla voidaan käyttää erittäin niukkaenergistä dieettiä, lääkitystä tai leikkaushoitoa.¹

Lääkehoitoa voidaan harkita, kun pelkkä elintapahoito ei ole tuottanut riittävää tulosta. Lääkehoito voi tulla kyseeseen, kun painoindeksi on vähintään 30 kg/m² tai vähintään 27 kg/m², jos sinulla on liitännäissairauksia.¹ Leikkaushoitoa harkitaan aina yksilöllisesti.¹

Hoitomenetelmä valitaan aina yhdessä sinun kanssasi.¹ Erityisen tärkeää on hakeutua hoitoon, jos sinulla on lihavuuden ohella liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä, jos painoindeksisi on vähintään 35 kg/m² tai jos suunnittelet raskautta.¹

Muutosta ei tarvitse tehdä yksin. Hoitotiimiin kuuluvat tyypillisesti lääkäri, sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja ja ravitsemusterapeutti.¹ Myös psykologin tuki on monille tarpeellinen.¹ Jo pelkästään se, että otat asian puheeksi ammattilaisen kanssa, voi olla merkityksellinen askel.¹ Mikäli sinulla on jo hoitoon määrätty lääkitys, voit siirtyä reseptilääkkeen tilaamiseen ja keskustella  hoidosta farmaseutin kanssa. 

Lähteet

1. Käypä hoito -suositus: Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025. Julkaistu 17.4.2025. Saatavilla: www.kaypahoito.fi