Aurinkokeratoosi – auringon aiheuttama ihomuutos, joka kannattaa ottaa tosissaan

Aurinko tekee hyvää mielelle ja D-vitamiinitasapainolle, mutta vuosien mittaan liiallinen UV-säteily jättää jälkiä iholle. Usein vähemmälle huomiolle jäänyt aurinkokeratoosi voi tuntua pieneltä vaivalta, mutta on todellisuudessa ihosyövän esiaste.

Aurinkokeratoosi syntyy hitaasti vuosien tai vuosikymmenten UV-altistuksen seurauksena. Oireet ilmestyvät yleensä ihoalueille, jotka saavat eniten aurinkoa: kasvoihin, otsaan, korvalehtiin, päänahkaan, käsiin ja sääriin. Usein kyseessä on useampi pieni muutos, jotka voivat näyttää viattomilta, mutta sisältävät riskin kehittyä okasolusyöväksi.

Tässä artikkelissa selvitämme, mistä aurinkokeratoosin tunnistaa, miten sitä hoidetaan ja milloin on syytä hakeutua lääkärin arvioon.

Mikä on aurinkokeratoosi?

Aurinkokeratoosi, eli aktiininen keratoosi, on ihon pinnallinen muutos, joka syntyy pitkäaikaisesta ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Se on esiastesairaus, joka voi kehittyä ihon okasolusyöväksi, eli levyepiteelisyöväksi.

Muutos alkaa yleensä hiljalleen, eikä siihen välttämättä kiinnitä aluksi huomiota, minkä vuoksi sen varhainen tunnistaminen on tärkeää.

Aurinkokeratoosit ovat yleisiä erityisesti vaaleampi-ihoisilla, yli 50-vuotiailla henkilöillä, jotka ovat altistuneet paljon auringolle. Sitä esiintyy kuitenkin myös nuoremmilla, jos iholle on kertynyt runsaasti UV-vaurioita esimerkiksi ulkotyön, harrastusten tai useampien lomamatkojen kautta.

Aurinkokeratoosin syntymekanismi liittyy UV-säteilyn aiheuttamaan vaurioon ihon okasolukerroksen soluissa. Solujen jakautuminen ja uusiutuminen häiriintyy, ja iholle muodostuu karheita, hilseileviä ja usein koholla olevia läiskiä.

Vaikka suurin osa aurinkokeratooseista ei muutu syöväksi, arviolta noin 10–20 % käsittelemättömistä muutoksista voi kehittyä okasolusyöväksi vuosien saatossa. Siksi ne suositellaan hoidettaviksi aina, riippumatta siitä, aiheuttavatko ne oireita.

Oireet: Miltä aurinkokeratoosi näyttää ja tuntuu?

Aurinkokeratoosi ilmenee iholla karheana, hilseilevänä ja usein koholla olevana läiskänä. Sen tunnusomaisena piirteenä on se, että iho tuntuu epätasaiselta ennen kuin siinä näkyy selvä muutos. Monet kuvailevat tuntemusta hiekkapaperimaiseksi ihon pinnaksi.

Mistä tunnistaa aurinkokeratoosin?

• Koko: yleensä 1–10 mm, joskus laajempia
• Muoto: epäsäännöllinen mutta selvästi rajautunut
• Väri: vaaleanpunainen, ruskea, kellertävä tai ihonvärinen
• Pinta: karhea, hilseilevä tai ohuthiutaleinen; joskus paksuuntunut
• Tuntuma: kuiva, kova, hieman koholla – usein karheampi kuin näyttää

Muutos voi olla yksittäinen tai niitä voi olla useampi vierekkäin. Ne eivät yleensä ole kipeitä, mutta voivat kutista, kirvellä tai ärtyä, erityisesti auringossa tai hankauksessa.

Tavallisimmat sijainnit:

• Kasvot: erityisesti otsa, nenänvarsi, posket
• Kaljuuntunut päänahka
• Korvanlehdet ja huulten reunat
• Käsivarret ja sääret
• Rintakehä ja yläselkä

Aurinkokeratoosi voi jäädä huomaamatta pitkään, sillä se ei usein näytä uhkaavalta. Jos iho tuntuu toistuvasti karhealta samasta kohdasta eikä muutos katoa, on hyvä hakeutua lääkärin arvioon.

Aurinkokeratoosi vai maksaläiskä – miten erottaa?

Aurinkokeratoosi voi ulkonäöltään muistuttaa muita ihomuutoksia, kuten maksaläiskiä tai luomia. Oikean diagnoosin varmistaminen on tärkeää, sillä aurinkokeratoosi on esiastemuutos, kun taas maksaläiskät ovat täysin hyvänlaatuisia pigmenttimuutoksia.

Erot aurinkokeratoosin ja maksaläiskän välillä:

Muut ihomuutokset, joita aurinkokeratoosi voi muistuttaa:

• Seborrooinen keratoosi: rasvainen, ”liimautuneen näköinen” hyvälaatuinen muutos
• Ihoinfektiot: kuten sienitulehdus, voivat aiheuttaa hilseilyä
• Ihosyövät: kuten okasolusyöpä tai tyvisolusyöpä – usein vaikea erottaa ilman tarkempia tutkimuksia

Jos ihomuutos kutisee, hilseilee toistuvasti, vuotaa verta tai kasvaa nopeasti, on aina syytä hakeutua lääkärin arvioon.

Voiko aurinkokeratoosi kehittyä syöväksi?

Kyllä voi. Aurinkokeratoosi on okasolusyövän (levyepiteelisyövän) esiaste. Arvioiden mukaan noin 10–20 prosenttia käsittelemättömistä aurinkokeratooseista voi kehittyä ihosyöväksi vuosien kuluessa.

Riski on korkeampi, jos

• Ihomuutos kasvaa nopeasti tai paksuuntuu
• Alue vuotaa verta, märkii tai haavautuu
• Iholla on useita päällekkäisiä aurinkokeratooseja
• Immuunipuolustus on heikentynyt

Okasolusyöpä kasvaa usein hitaasti, mutta voi levitä ympäröiviin kudoksiin ja joskus imusolmukkeisiin, toisin kuin yleisempi tyvisolusyöpä.

Siksi jokainen aurinkokeratoosi kannattaa hoitaa. Aikainen puuttuminen estää syöpämuutosten syntymisen lähes aina.

Miten aurinkokeratoosi diagnosoidaan?

Aurinkokeratoosin tunnistaminen perustuu usein ihotautilääkärin tai yleislääkärin kliiniseen arvioon. Kokeneelle ammattilaiselle karhean pinnan, värimuutoksen ja sijainnin yhdistelmä on usein riittävä diagnoosin tekemiseksi, mutta tarvittaessa käytetään tarkempia tutkimusmenetelmiä.

Tavanomaiset keinot tunnistamiseen:

• Ihon silmämääräinen tutkimus: muodon, pinnan ja värin arviointi
• Dermatoskopia: suurennuslaite, joka paljastaa ihon rakenteet ja muutokset syvemmältä
• Tunnustelu: karheus tai paksuuntuma tuntuu usein selvemmin kuin näkyy

Tarvittaessa: kudosnäyte (biopsia)

Jos ihomuutos..

• On epätyypillinen tai poikkeava ulkonäöltään
• Kasvaa nopeasti tai haavautuu
• Ei reagoi hoitoon tai uusiutuu toistuvasti
• Herättää epäilyn ihosyövästä

…lääkäri ottaa pienen koepalan, joka tutkitaan mikroskoopilla. Näin varmistetaan, ettei kyseessä ole okasolusyöpä tai muu ihomaligniteetti.

Hoitovaihtoehdot – miten aurinkokeratoosia hoidetaan?

Aurinkokeratoosin hoito riippuu siitä, kuinka monta ihomuutosta on, missä ne sijaitsevat ja ovatko ne oireisia tai kehittyneet paksummiksi. Tavoitteena on poistaa esiasteet ajoissa ja ehkäistä niiden eteneminen okasolusyöväksi.

Yksittäiset aurinkokeratoosit

Nestetyppijäädytys (kryoterapia)

• Käytetyin hoitomuoto
• Ihomuutos jäädytetään nestemäisellä typellä (-196 °C)
• Hoito kestää sekunteja, paraneminen 1–3 viikkoa
• Mahdollisia jälkivaikutuksia: punoitus, rakkula, pigmentin häviäminen
• Toistokäynti tarpeen vain harvoin

Laaja-alaiset tai uusiutuvat muutokset

Lääkevoiteet (reseptivalmisteet):

• Imikimodi: aktivoi kehon omaa immuunipuolustusta
• 5-fluorourasiili: tuhoaa epänormaalit ihosolut
• Diklofenaakki-geeli: lievempi vaihtoehto, sopii useille

Hoidot kestävät yleensä 2–6 viikkoa ja voivat aiheuttaa paikallista ärsytystä, punoitusta ja hilseilyä.

Fotodynaaminen hoito (PDT)

• Iholle levitetään valoherkistävää ainetta
• Alue valaistaan punavalolla, joka aktivoi lääkeaineen ja tuhoaa poikkeavat solut
• Soveltuu erityisesti kasvojen ja pään alueelle, missä kosmetiikka on tärkeä
• Paraneminen on nopeaa ja arvetonta

Harvinaisemmat hoitomuodot

Laserhoito: käytetään lähinnä esteettisistä syistä tai yhdistelmähoitona
Kirurginen poisto: usein tarpeen, jos epäillään okasolusyöpää

Hoidon jälki ja seuranta

Aurinkokeratoosin hoidon jälkeen ihoalue tarvitsee hetken aikaa parantuakseen. Paranemisaika ja jälkioireet riippuvat valitusta hoitomuodosta, mutta useimmiten muutokset paranevat ilman pysyviä arpia. Oikeanlainen jälkihoito nopeuttaa toipumista ja vähentää pigmenttimuutosten tai infektion riskiä.

Mitä odottaa hoidon jälkeen?

Nestetyppijäädytys (kryohoito):

• Hoitokohtaan muodostuu usein punoitusta, rakkula tai kevyt haava
• Rupi irtoaa itsestään 1–3 viikossa
• Alue saattaa jäädä hetkellisesti vaaleammaksi (pigmentin menetys), mutta palautuu useimmiten ajan mittaan

Lääkevoidehoito:

• Käytön aikana iholle tulee punoitusta, hilseilyä, kirvelyä tai jopa haavaumia
• Näitä ei pidä säikähtää – ne ovat merkki siitä, että lääke vaikuttaa
• Iho rauhoittuu hoidon päätyttyä yleensä 1–2 viikossa

Fotodynaaminen hoito (PDT):

• Alue punoittaa ja saattaa aristaa muutaman päivän
• Rupi tai hilseily voi kestää noin viikon
• Kosmeettinen lopputulos on usein erinomainen

Jälkihoito

• Puhdista hoidettu alue hellävaraisesti vedellä ja miedolla pesuaineella
• Vältä hankausta, kuorintaa ja voimakasta kosmetiikkaa toipumisvaiheessa
• Suojaa iho auringolta, kunnes se on täysin parantunut

Seuranta

Koska aurinkokeratoosi kertoo kertymävauriosta, ei yksittäisen muutoksen hoito poista riskiä uusille. Siksi on tärkeää:

• Tarkkailla ihoalueita säännöllisesti
• Olla matalalla kynnyksellä yhteydessä lääkäriin, jos uusi karhea, hilseilevä tai paksuuntunut kohta ilmestyy
• Käydä ihotarkastuksessa vuosittain, jos aurinkokeratooseja on ollut useita tai taustalla on ihosyöpä

Ennaltaehkäisy

Aurinkokeratoosi ei ole sattumaa, vaan seurausta vuosien aurinkoaltistuksesta. Hyvä uutinen on, että ennaltaehkäisy on täysin mahdollista, kunhan muistaa muutaman tärkeän seikan.

Suojaa iho auringolta – ympäri vuoden

• Käytä aurinkovoidetta (SPF 30 tai mieluummin 50) aina ulkoillessa, myös pilvisellä säällä
• Valitse laajakirjoinen UVB- ja UVA-suoja, erityisesti kasvoille, korville ja kaljulle päänahalle
• Levitä riittävästi ja uusi säännöllisesti – erityisesti hikoilun tai uinnin jälkeen

Suosi fyysistä suojaa

• Käytä leveälieristä hattua tai lippalakkia
• Suojaa käsivarret, sääret ja niska vaatteilla erityisesti kesällä
• Vältä auringonpaistetta klo 11–15, jolloin UV-säteily on voimakkainta

Vältä turhaa UV-altistusta

• Älä käytä solariumia. Synteettinen UV-säteily nopeuttaa ihon vaurioita ja lisää syöpäriskiä
• Muista, että UV-säteily vaikuttaa ihoon myös keväällä ja talvella
• Valitse aurinkorasva, jossa on myös antioksidantteja – ne voivat suojata soluja UV-vaurioilta

Yhteenveto

Aurinkokeratoosi on merkki siitä, että iho on saanut liikaa UV-säteilyä – ei vain kerran, vaan vuosien ajan. Vaikka muutos saattaa näyttää viattomalta, se on esiastemuutos, joka voi kehittyä ihosyöväksi. Siksi jokainen aurinkokeratoosi kannattaa tunnistaa, hoitaa ja seurata.

Hyvä uutinen on, että hoidot ovat tehokkaita ja useimmiten kivuttomia. Yksittäiset muutokset jäädytetään nopeasti vastaanotolla, ja laajempiin alueisiin voidaan käyttää lääkevoiteita tai valoterapiaa. Toipuminen on yleensä nopeaa ja pysyvä tulos täysin saavutettavissa.

Ennaltaehkäisy on avainasemassa. Säännöllinen aurinkosuojan käyttö, varjoon hakeutuminen ja ihon oma tarkkailu vähentävät uusien muutosten riskiä merkittävästi – aivan kuten säännöllinen hammaspesu ehkäisee reikiä.

Lähteet:

Duodecim Terveyskirjasto: Aurinkokeratoosi (2024)
NHS UK: Actinic keratoses (solar keratoses) (2023)
Mayo Clinic: Actinic keratosis (2022)