Tässä artikkelissa käsitellään [piilota]
Tieto yksin ei riitä muutokseen, vaan psykologiset tekijät ovat elintapahoidon onnistumisessa keskeisiä. Tutkimusnäyttö hoidon vaikuttavuudesta on vahva.
Mieli mukana muutoksessa
Elintapamuutosten onnistumisessa psykologiset tekijät ovat keskeisessä roolissa. Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat menetelmät tehostavat lihavuuden hoitoa ja parantavat hoitoon sitoutumista.1 Käytännössä tämä tarkoittaa, että muutos ei tapahdu pelkästään tietoa lisäämällä, vaan myös ajattelutapoja, tunteita ja toimintamalleja tarkastelemalla.
Motivaatio syntyy kuuntelemisesta. Motivoivalla haastattelulla on tärkeä rooli elintapahoidossa.1 Sen avulla voidaan tukea motivoitumista muutokseen, omien muutosten suunnittelua ja niihin sitoutumista.1 Motivoivan haastattelun käyttäminen saattaa tehostaa painonhallintaohjelmien painoa alentavaa vaikutusta.1 Keskeistä on se, että motivoivassa ohjauksessa vältetään suostuttelua, väittelyä ja vastakkainasettelua: sen sijaan kuunnellaan ja korostetaan omaa vastuuta ja valinnanvapautta.1
Vahvuuksiin keskittyminen. Ratkaisukeskeinen työskentely on lähestymistapa, joka kiinnittää päähuomion toiveisiin, vahvuuksiin ja onnistumisiin.1 Sen käyttämisen on havaittu edistävän psykososiaalista hyvinvointia, kuten mielialaa, ja suotuisaa terveyteen liittyvää käyttäytymistä, kuten ruokailutottumuksia.1 On helpottavaa tietää, että muutosta ei tarvitse aloittaa puutteista, vaan voi lähteä liikkeelle siitä, mikä jo toimii.
Ajattelutapojen merkitys. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ovat terapeuttista työskentelyä, jossa tarkastellaan kuinka ihmisen ajattelumallit ja päätelmät syntyvät.1 Näiden menetelmien on todettu tukevan laihtumista ja pysyvää painonhallintaa osana muuta elintapahoitoa, lisäävän psykologista tyytyväisyyttä sekä vähentävän stressiä ja ahdistuneisuutta ja parantavan itsetuntoa.1 Myös tietoisuustaitojen harjoittaminen ja hyväksymis- ja omistautumisterapia kuuluvat kognitiivisiin menetelmiin.1 Tietoisuustaitojen yhdistämisen elintapahoitoon on havaittu vaikuttavan myönteisesti erityisesti syömiskäyttäytymisen muutoksiin, muun muassa tunnesyömisen osalta, ja siten auttavan myös painonhallinnassa.1
Itsemäärääminen ja kehonkuva. Onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä, joten ohjauksenkin on hyvä huomioida myös psykologiset tekijät.1 Itsemääräämisen tunteen, onnistumisen uskon ja myönteisen kehonkuvan tukeminen on keskeistä, sillä ne näyttävät ennustavan painon laskua ja sen pysyvyyttä.1 Käytännössä tämä tarkoittaa, että muutoksen tueksi on tärkeää löytää sellaisia tavoitteita ja keinoja, jotka tuntuvat aidosti omilta.
Ihminen on tärkein työväline. Ohjauksessa käytettäviä menetelmiä olennaisempia saattavat olla ohjaajan vuorovaikutustaidot.1 Painonhallintaohjelmiin osallistuneet ovat kokeneet ohjaajan ominaisuudet, esimerkiksi ystävällisyyden ja kyvyn kuunnella ja kannustaa, ohjauksen tärkeimmäksi ja motivoivimmaksi tekijäksi.1 Tämä kertoo siitä, että kohtaamisen laatu on vähintään yhtä tärkeää kuin käytetyt menetelmät.
Painonvaihtelujen psyykkinen kuormittavuus. Painonvaihtelu, niin sanottu jojoilu, on yleistä laihduttajilla.1 On hyvä tietää, että suuret painonvaihtelut aikuisiässä ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja syömishäiriöihin.1 Siksi lihavuuden hoidossa on keskeistä pyrkiä estämään painon takaisinnousua, jotta saavutettu painon vähenemistulos ja sen avulla saavutetut terveyshyödyt saadaan pysymään.1 Tätä voidaan edistää yksilöllisen tarpeen mukaan riittävän pitkäaikaisesti painonhallintaan annettavalla tuella.1
Painon seuranta ja muutoksen arviointi
Säännöllinen painon seuranta edistää painonhallintaa ja antaa tietoa elintapamuutosten vaikuttavuudesta ja tarpeesta.1 Seuranta ei kuitenkaan tarkoita pakonomaista punnitsemista, vaan tarkoituksenmukaista ja itselle sopivaa tapaa havainnoida muutosta.
Milloin ja miten punnita? Painon seurannan toteutuksen ja tiheyden on hyvä olla yksilöllisesti suunniteltuja.1 Käytännössä paino mitataan aina samantyyppisissä vaatteissa, samaan aikaan vuorokaudesta, mieluiten aamulla.1 Näin tulokset ovat vertailukelpoisia ja satunnainen vaihtelu ei aiheuta turhaa huolta.
Vaaka ei kerro kaikkea. Muutosta voi arvioida myös muilla tavoin kuin punnitsemalla. Vyötärönympäryksen mittaaminen, vyön pituuden seuraaminen, vaatekoon muutokset ja koetun toimintakyvyn muutokset, kuten jalkineiden pukemisen helpottuminen, liikkumisen keventyminen portaiden nousussa ja vireystilan paraneminen, ovat kaikki hyödyllisiä ja konkreettisia tapoja arvioida edistymistä.1 Moni kokee juuri nämä arjen muutokset kaikkein merkityksellisimmiksi.
Kun seuranta ei sovi. On tilanteita, joissa painon seuranta ei ole suositeltavaa. Jos punnitseminen tuntuu pakonomaiselta tai se vaikeuttaa joustavaa suhtautumista syömiseen ja sen hallintaan, seurantaa on parempi toteuttaa muilla keinoin tai jättää se kokonaan pois.1 Erityisesti ahmintataipumuksen yhteydessä painon seuranta saattaa olla haitallista.1
Pitkäjänteisyys tuottaa tulosta. Lihavuuden hoito edellyttää pitkäaikaista omaseurantaa onnistuneen laihtumistuloksen jälkeenkin.1 Mitä pidempään seuranta ja tuki jatkuvat, sitä paremmin saavutettu laihtumistulos säilyy.1 Tämä ei tarkoita ikuista "projektia", vaan sitä, että painonhallinnasta tulee luonteva osa arkea, samaan tapaan kuin hampaiden harjaus tai riittävä liikunta.
Seuraavissa luvuissa siirrytään tarkastelemaan painoneutraalia lähestymistapaa sekä elintapahoidon tuloksia kokonaisuutena.
Painoneutraali lähestymistapa
Kaikissa tilanteissa laihduttaminen ei ole ensisijainen tavoite. Jos tavoitteena ovat nykyisen painon säilyttäminen ja painonnousun ehkäisy, ohjaukseen voidaan valita painoneutraali lähestymistapa.1 Lähestymistavasta käytetään myös nimitystä "terveyttä kaiken kokoisena" (Health At Every Size).1
Kenelle painoneutraali lähestymistapa sopii? Painoneutraali lähestymistapa on hyvä valinta erityisesti silloin, jos ahminta on vaikeaa tai taustalla on lukuisia epäonnistuneita laihdutusyrityksiä.1 Myös ahminnasta ja muista syömishäiriöoireista kärsivien kohdalla voidaan pohtia hyvinvoinnin tavoittelemista painoneutraalin lähestymistavan avulla.1 On tärkeää ymmärtää, että painoneutraali lähestymistapa ei tarkoita terveydestä luopumista, vaan painopisteen siirtämistä kilogrammoista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Hyvinvointi painosta riippumatta. Painoneutraali lähestymistapa keskittyy erityisesti elämänlaadun parantamiseen ja terveyden edistämiseen sekä terveellisten elintapojen lisäämiseen ja terveysriskien vähentämiseen nykyisestä painosta riippumatta.1 Lähestymistavan keskeinen periaate on kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka kattaa sosiaalisen, emotionaalisen, henkisen ja fyysisen ulottuvuuden.1 Tätä hyvinvointia tavoitellaan intuitiivisen syömisen, eli nälän ja kylläisyyden tunnistamisen ja kuuntelemisen, sekä liikunnan ilon kautta.1 Keskeistä on myös erikokoisten kehojen arvostus ja kunnioitus.1
Mitä tuloksia elintapahoidolla saavutetaan?
Elintapahoito on lihavuuden ensisijainen hoitomuoto, ja sen tuloksellisuudesta on kattavaa tutkimusnäyttöä. Hyvin toteutetulla elintapahoidolla voidaan vähentää ylipainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyviä sairauksien riskitekijöitä.1
Viisi prosenttia on merkittävä tulos. Vähintään viiden prosentin painon alenemisella saavutetaan ilmeisesti edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa.1 Hyöty painonlaskusta on selkein henkilöillä, joilla on ylipainoa tai lihavuutta ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.1 Tämä on tärkeä tieto, sillä se tarkoittaa, että jo maltillinen muutos riittää tuottamaan mitattavia terveyshyötyjä.
Tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Hoitotutkimusten meta-analyysissä elintapahoitoon osallistuneiden painon väheneminen oli keskimäärin 2,4 kilogrammaa enemmän kuin verrokkien 12–18 kuukauden kuluttua (67 tutkimusta, 22 065 henkilöä).1 Toisessa meta-analyysissä, jossa tutkittiin henkilöitä, joilla oli vähintään yksi lihavuuden liitännäissairaus, painon väheneminen oli 12 kuukauden kohdalla keskimäärin 2,9 kilogrammaa enemmän kuin verrokkien (15 tutkimusta, 4 048 henkilöä).1
Elintapahoidon tehossa ei liene eroa sillä, toteutetaanko se ryhmä- vai yksilöohjauksena.1 Tämä on käytännön kannalta tärkeä havainto, sillä se tarkoittaa, että kullekin sopiva toteutustapa voidaan valita joustavasti.
Pitkäaikaiset vaikutukset. Suomalaisessa tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa terveyttä edistävien elintapamuutosten suotuisat vaikutukset havaittiin vielä 13 seurantavuoden jälkeen.1 Tutkimukseen osallistuneilla oli lähtötilanteessa diabeteksen riski, ja tavoitteena olivat vähintään viiden prosentin painon väheneminen, suositusten mukainen ruokavalio sekä vähintään neljän tunnin viikoittainen liikunta.1 Tutkimuksessa ollaan nähty, että elintapamuutoksella saavutettu 3–5 kg painonpudotus lähes puolittaa riskin sairastua tyypin 2 diabetekseen 7–10 vuoden seurannassa henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto.1
Vaikutus kuolemanriskiin. Painonlaskuun tähtäävä elintapahoito vähentää ennenaikaisen kokonaiskuoleman riskiä henkilöillä, joiden painoindeksi oli vähintään 30.1 Suhteellisen riskin pienenemä oli 18 prosenttia (54 tutkimusta, 30 206 henkilöä).1 Tämä on merkittävä tulos ja kertoo siitä, että elintapamuutoksilla on konkreettinen vaikutus elinajanodotteeseen.
Digitaaliset mahdollisuudet. Internetpohjaiset lihavuuden hoito-ohjelmat tukevat ilmeisesti laihdutusta ja painonhallintaa kustannustehokkaasti.1 Ohjelmia voidaan käyttää sekä itsenäisinä että ryhmähoito-ohjelmaan yhdistettyinä.1 Myös videovälitteinen ryhmäohjaus on todettu yhtä tehokkaaksi painonhallinnan ylläpitäjänä kuin kasvotusten tapahtuva ryhmäohjaus.1 Nämä vaihtoehdot tuovat joustoa erityisesti niille, joille fyysinen paikalle tulo on haastavaa.
Lähde: Käypä hoito -suositus: Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025.
