Tässä artikkelissa käsitellään [piilota]
Mahahaava on mahalaukun limakalvovaurio, joka koskettaa arviolta noin 5% aikuisväestöstä jossain vaiheessa elämää. Haavauma syntyy, kun mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvon suojaus heikkenee ja mahahappo pääsee vaurioittamaan kudosta.
Oikein hoidettuna mahahaava paranee hyvin, mutta hoitamattomana se voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia.
Tässä artikkelissa käymme läpi mahahaavan syntymekanismit, tyypillisimmät oireet sekä nykyaikaiset hoitomenetelmät. Lisäksi kerromme, millä tavoin mahahaavan uusiutumista ja komplikaatioita voidaan tehokkaasti ehkäistä.
Mikä on mahahaava?
Mahahaava on limakalvovaurio, joka syntyy mahalaukussa tai pohjukaissuolessa. Mahahaava kuuluu peptisiin haavaumiin, jotka kehittyvät, kun suojakerros limakalvon pinnalla ohenee tai vaurioituu. Tällöin mahahappo ja ruoansulatusentsyymit pääsevät syövyttämään kudosta.
Tavallisesti mahalaukun limakalvo on hyvin suojattu hapanta mahanestettä vastaan. Haavan syntymiseen vaaditaan yleensä jokin ulkoinen tai sisäinen tekijä, joka heikentää tätä suojaa tai lisää mahahapon eritystä.
Haava voi syntyä joko mahalaukun puolelle, jolloin puhutaan nimenomaan mahahaavasta, tai pohjukaissuoleen, jossa esiintyvä haava on teknisesti ottaen duodenaalihaava, mutta oireiltaan ja hoidoltaan hyvin samankaltainen.
Vaikka mahahaava voi kuulostaa vakavalta, se on nykyään hyvin hoidettavissa. Oikein tunnistettuna ja hoidettuna limakalvo paranee yleensä kokonaan, eikä vaiva uusiudu, mikäli altistavat tekijät saadaan kuriin.
Varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä hoitamaton haava voi ajan myötä johtaa komplikaatioihin, kuten vuotoon tai puhkeamiseen.
Mistä mahahaava johtuu?
Mahahaavan synty on harvoin sattumaa. Useimmiten sen taustalla on selkeä syy, joka heikentää vatsan tai pohjukaissuolen limakalvon luonnollista suojaa tai lisää mahahapon eritystä. Nämä tekijät voivat yksittäin tai yhdessä johtaa haavauman kehittymiseen.
Helikobakteeri on yleisin aiheuttaja
Yleisin syy mahahaavaan on Helicobacter pylori -bakteeri. Bakteeri asettuu mahalaukun limakalvolle, aiheuttaa kroonisen tulehduksen ja altistaa limakalvon haavaumalle. Suomessa bakteeri on edelleen yleinen, erityisesti vanhemmassa väestössä.
Helikobakteeri ei aiheuta kaikille oireita, mutta jos haava pääsee syntymään, sen hoito edellyttää bakteerin häätöä antibioottihoidolla. Ilman antibioottikuuria mahahaava voi uusiutua helposti tai johtaa komplikaatioihin.
Tulehduskipulääkkeet ja asetyylisalisyylihappo
Pitkäaikainen ibuprofeenin tai aspiriinin käyttö voi vaurioittaa limakalvon suojakerrosta ja johtaa mahahaavan syntyyn. Tällöin haava kehittyy yleensä vähitellen ja voi pysyä pitkään oireettomana ennen kuin se havaitaan.
Muita riskitekijöitä
Tupakointi on tunnettu mahahaavan riskitekijä. Se paitsi heikentää limakalvon puolustusmekanismeja, myös hidastaa jo syntyneen haavan paranemista.
Alkoholin runsas käyttö ärsyttää mahalaukkua ja voi pahentaa oireita, vaikka se ei yksinään yleensä aiheuta haavaa.
Joissain harvinaisissa tapauksissa mahahaavan taustalla voi olla muu sairaus, kuten Zollinger-Ellisonin oireyhtymä, jossa elimistö tuottaa liikaa mahahappoa.
Mahahaavan oireet – miten tunnistaa tauti?
Mahahaavan oireet voivat kehittyä hitaasti ja jäädä alkuvaiheessa vähälle huomiolle. Useimmiten ensimmäinen merkki on kipu tai epämukava tunne ylävatsan alueella. Kivun luonne vaihtelee, mutta sitä kuvataan usein polttavaksi, jäytäväksi tai kouristuksenomaiseksi.
Kipu ilmenee usein tyhjällä vatsalla tai yöllä.
Joillakin kipu helpottuu syömisen jälkeen, kun ruoka neutraloi mahahappoa. Toisilla taas oireet pahenevat aterian jälkeen, erityisesti jos haava sijaitsee mahalaukussa.
Myös lisääntynyt närästys ja röyhtäily, pahoinvointi sekä ruokahaluttomuus voivat viitata mahahaavaan.
Vakavissa tai pitkittyneissä tapauksissa oirekuva voi muuttua. Mustat ulosteet viittaavat sisäiseen verenvuotoon, ja verioksennukset ovat selkeä merkki siitä, että haava vuotaa. Äkillinen, kova vatsakipu voi kertoa puhjenneesta haavasta, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa.
Mitä nopeammin syy selvitetään ja hoito aloitetaan, sitä todennäköisemmin haava paranee ilman komplikaatioita.
Mahahaavan toteaminen – miten diagnoosi varmistetaan?
Mahahaavan diagnoosi perustuu oireiden arviointiin ja suoraan tutkimukseen vatsan limakalvon tilasta. Jos epäillään haavaa, oireiden perusteella ei vielä voida tehdä varmaa diagnoosia, vaan tarvitaan tähystys tai testi, joka osoittaa haavan tai sen aiheuttajan.
Yleisin ja tarkin tutkimusmenetelmä on gastroskopia, eli mahalaukun tähystys. Tutkimuksessa ohut, taipuisa letku, jonka päässä on kamera, viedään suun kautta ruokatorven kautta mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen.
Lääkäri näkee limakalvon tilan suoraan ja voi ottaa samalla koepaloja, joista etsitään muun muassa Helicobacter pylori -bakteeria ja suljetaan pois harvinaisemmat sairaudet, kuten syöpä.
Jos tähystystä ei ole tarpeen tehdä heti, helikobakteeritestaus voidaan tehdä esimerkiksi ulostenäytteestä tai verikokeella. Näillä menetelmillä voidaan todeta bakteerin olemassaolo, mutta ne eivät paljasta mahdollisen haavan sijaintia tai laajuutta.
Tähystystä suositellaan erityisesti silloin, kun oireet ovat pitkäkestoisia, potilas on yli 50-vuotias tai oireisiin liittyy huolestuttavia merkkejä, kuten laihtumista, anemiaa tai verenvuotoa.
Varma diagnoosi antaa suunnan oikealle hoidolle ja auttaa seuraamaan paranemista luotettavasti. Tähystystä voidaan hyödyntää myös hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa, jos oireet jatkuvat hoidon jälkeen.
Mahahaavan hoito
Mahahaavan hoidon tavoitteena on poistaa haavan syy, edistää limakalvon paranemista ja ehkäistä uusiutuminen. Nykyhoito on tehokasta, ja valtaosa haavoista paranee täysin lääkityksellä ja arjen pienillä muutoksilla.
Helikobakteerin häätö
Jos haavan taustalla on Helicobacter pylori -infektio, aloitetaan niin sanottu häätöhoito. Se koostuu kahdesta antibiootista ja happoa estävästä lääkkeestä, joita käytetään yleensä 7–14 vuorokauden ajan. Hoito tehoaa hyvin, mutta sen onnistuminen varmistetaan tarvittaessa uudella testillä.
Happosalpaajat ja limakalvon suoja
Riippumatta siitä, onko haavan syynä helikobakteeri vai tulehduskipulääkkeet, protonipumpun estäjät (PPI-lääkkeet) ovat keskeisessä roolissa. Ne vähentävät mahahapon eritystä ja antavat limakalvolle mahdollisuuden parantua. Lääkitystä jatketaan yleensä 4–8 viikkoa, joskus pidempään, jos haava on laaja tai uusiutunut.
Joissain tapauksissa käytetään myös limakalvon suojaa vahvistavia lääkkeitä, erityisesti jos happosalpaajia ei voida käyttää.
Kipulääkkeiden ja muiden haittatekijöiden välttäminen
Jos haava liittyy tulehduskipulääkkeiden käyttöön, niiden lopettaminen on tärkeää. Mikäli niiden käyttö on välttämätöntä esimerkiksi sairauden tai vamman takia, lääkäri voi suositella korvaavia valmisteita.
Hoidon aikana tulee välttää tupakointia tai voimakasta alkoholin kulutusta.
Leikkaus vain poikkeustapauksissa
Nykyään leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, mutta siihen turvaudutaan, jos haava ei parane lääkehoidolla tai jos se aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten vuotoa tai puhkeamisen.
Yhteenveto
Mahahaava on yleinen mutta nykyhoidoilla hyvin hallittavissa oleva sairaus. Se syntyy, kun mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvon suojaus heikentyy ja mahahappo pääsee vaurioittamaan kudosta. Tavallisimpia syitä ovat Helicobacter pylori -infektio ja tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö.
Oireet, kuten polttava ylävatsakipu ja pahoinvointi, antavat viitteitä taudista. Diagnoosi varmistetaan tähystyksellä ja tarvittaessa helikobakteeritesteillä. Hoito perustuu bakteerin häätöön, mahahapon erityksen hillintään ja tarvittaviin elämäntapamuutoksiin.
Oikea-aikaisella hoidolla mahahaava paranee täysin, ja vakavat komplikaatiot voidaan ehkäistä. Huolellinen omahoito ja lääkärin ohjeiden noudattaminen vähentävät uusiutumisen riskiä ja tukevat hyvää arjen sujumista – myös työelämässä.
Lähteet:
Duodecim Terveyskirjasto. (2023). Mahahaava.
Potilaan Lääkärilehti. (2024). Tunnetko vatsahaavan oireet?
Harvard Health Publishing. (2022). Peptic ulcer (stomach ulcer).
