Migreeni – Suuri tietopaketti

Migreeni on neurologinen sairaus, joka ilmenee kohtauksittain toistuvina oireina, yleisimmin voimakkaana päänsärkynä. Migreeni on koko kehon reaktio, johon voi liittyä muitakin oireita – kuten pahoinvointia, aistiherkkyyttä ja näköhäiriöitä.

Migreeni koskettaa Suomessa arviolta joka kymmenettä aikuista, ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Oireet voivat vaikeuttaa työntekoa, opiskelua ja sosiaalista elämää, mutta nykyaikainen hoito ja tarkka diagnoosi auttavat useimpia hallitsemaan sairautta tehokkaasti.

Tässä artikkelissa käymme läpi migreenin eri muodot, sekä perehdymme migreenin oireisiin, vaiheisiin, laukaiseviin tekijöihin sekä lääkehoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Keskeistä:

• Migreeniin liittyy toistuvia päänsärkykohtauksia sekä mahdollisia näköhäiriöitä, pahoinvointia ja aistiherkkyyttä.
• Oireet voivat vaihdella lievästä epämukavuudesta lamaannuttavaan kipuun.
• Tavallisimmat migreenimuodot ovat auraton migreeni, aurallinen migreeni, hormonaalinen migreeni ja migreeni ilman päänsärkyä.
• Kohtaus etenee usein vaiheittain: ennakko-oireista auraan, päänsärkyyn ja jälkioireisiin. Kesto voi olla tunneista päiviin.
• Yleisiä laukaisevia tekijöitä ovat stressi, unirytmin häiriöt, hormonaaliset muutokset, tietyt ruoat ja kirkas valo.
• Migreenin hoitoon käytetään kipulääkkeitä ja estolääkitystä. Myös säännöllinen unirytmi ja terveelliset elämäntavat tukevat migreenin hallintaa.

Migreenin yleisimmät oireet

Migreenikohtaus voi aiheuttaa useita erilaisia oireita, jotka vaihtelevat yksilöllisesti. Useimmilla kohtaukset noudattavat samankaltaista kaavaa, mutta osa oireista voi esiintyä vain ajoittain.

Tyypilliset migreenioireet

Migreenin keskeinen oire on päänsärky, joka:

• Tuntuu usein toispuoleisesti
• On luonteeltaan sykkivää tai jyskyttävää
• Pahenee fyysisessä rasituksessa tai liikkeessä
• Kestää tyypillisesti 4–72 tuntia

Särkyyn liittyy usein:

• Pahoinvointia tai oksentelua
• Valoherkkyyttä
• Ääniherkkyyttä
• Joillakin myös haju- tai kosketusherkkyyttä

Osa potilaista kertoo vaikeuksista keskittyä, voimaakkasta väsymyksestä tai jopa sekavuudesta kohtauksen aikana. Särky voi olla niin voimakasta, että normaali työskentely tai sosiaalinen toiminta on mahdotonta.

Aurallinen migreeni

Aurallisessa migreenissä esiintyy neurologisia ennakko-oireita, jotka ilmaantuvat yleensä 5–60 minuuttia ennen varsinaista päänsärkyä.

Noin 10–15 % migreenipotilaista kärsii auraoireista.

Tavallisimpia auraoireita ovat:

• Näköhäiriöt, kuten sahalaitakuviot, valonvälähdykset tai näön hämärtyminen
• Tuntohäiriöt, esimerkiksi puutuminen tai pistely toisessa kädessä tai kasvoissa
• Puheen tuoton vaikeus tai sanojen hakeminen

Auraoireet kehittyvät vähitellen ja häviävät tyypillisesti ennen päänsäryn alkamista. Kaikilla migreenipotilailla ei esiinny auraa, ja joillakin aura voi esiintyä ilman myöhempää päänsärkyä.

Hormonaalinen migreeni

Hormonaalinen migreeni liittyy estrogeenitason vaihteluihin, erityisesti kuukautiskierron ympärillä. Se voi esiintyä yksinomaan kuukautisten yhteydessä (puhtaasti hormonaalinen migreeni) tai olla kuukautisiin liittyvää mutta myös muulloin esiintyvää.

Tyypillisiä piirteitä ovat:

• Kohtauksen toistuminen tiettyyn aikaan kuukautiskiertoa
• Pitempi tai kivuliaampi päänsärky verrattuna muuhun aikaan
• Tavallisten hoitojen tehottomuus joissakin tapauksissa

Hormonaalista migreeniä voidaan hoitaa sekä estolääkityksellä että hormonaalista vaihtelua tasaavilla ehkäisymenetelmillä. Tukihoitoina käytetään myös tulehduskipulääkkeitä ja tarvittaessa triptaaneja.

Migreeni ilman päänsärkyä

Migreeni ei aina ilmene päänsärkynä. Joillakin kohtaukset sisältävät vain neurologisia oireita, kuten näköhäiriöitä, tunto-oireita tai puhevaikeuksia. Tätä migreenin muotoa kutsutaan usein hiljaiseksi migreeniksi (silent migraine).

Oireet ovat samankaltaisia kuin aurallisessa migreenissä, mutta kipuvaihe jää kokonaan pois. Ilman päänsärkyä hiljainen migreeni voi jäädä helposti tunnistamatta tai sekoittua muihin sairauksiin, kuten aivoverenkiertohäiriöihin.

Diagnoosi varmistetaan sulkemalla pois muut mahdolliset syyt, erityisesti jos oireet esiintyvät ensimmäistä kertaa tai poikkeavat aiemmasta oirekuvasta.

Oireet voivat sisältää:

• Näkökentän sumentumista tai välkkyviä valoilmiöitä
• Puutumista tai pistelyä kasvojen tai yläraajojen alueella
• Tasapainohäiriöitä, huimausta tai sekavuutta
• Puheen tuoton häiriöitä

Migreenikohtauksen vaiheet ja kesto

Migreenikohtaus on usein monivaiheinen prosessi, joka etenee neljässä osassa. Kaikilla migreenipotilailla eivät esiinny kaikki vaiheet, mutta monelle kohtauksen kulku noudattaa tunnistettavaa kaavaa. Kohtausten kokonaiskesto voi vaihdella muutamasta tunnista useisiin päiviin.

1. Ennakko-oireet

Useilla migreenipotilailla kohtaus alkaa ennakko-oireilla, jotka voivat ilmaantua jopa 1–2 vuorokautta ennen varsinaista päänsärkyä. Tyypillisiä oireita ovat:

• Poikkeava väsymys tai uneliaisuus
• Haukottelu, ärtyneisyys tai keskittymisvaikeudet
• Ruokahalun muutokset, kuten makeanhimo
• Palelu, hikoilu tai virtsaamistarpeen lisääntyminen

Ennakko-oireet voivat olla lieviä ja huomaamattomia, mutta niitä oppii usein tunnistamaan ajan myötä.

2. Auraoireet (jos esiintyy)

Auravaihe kestää yleensä 5–60 minuuttia ja voi edeltää päänsärkyä tai esiintyä itsenäisenä ilman sitä. Auran aikana ilmenevät oireet kehittyvät vähitellen ja häviävät lopulta kokonaan.

3. Varsinainen päänsärkyvaihe

Päänsärky alkaa usein toispuoleisesti, mutta voi levitä molemmille puolille. Kipu on yleensä sykkivää ja pahenee fyysisessä rasituksessa.

Kohtaukseen voi liittyä:

• Pahoinvointia tai oksentelua
• Valo- ja ääniherkkyyttä
• Huimausta tai hengenahdistuksen tunnetta
• Keskittymiskyvyn heikkenemistä

Päänsärky kestää tyypillisesti 4–72 tuntia ilman hoitoa. Oikea-aikaisella lääkityksellä kesto voi lyhentyä merkittävästi.

4. Toipumisvaihe

Kohtauksen jälkeen seuraa usein vaihe, jossa olo ei palaa heti normaaliksi. Tätä kutsutaan migreenin jälkivaiheeksi tai puhekielisesti migreenikrapulaksi.

Oireita voivat olla:

• Päänsärkyinen, mutta "tyhjä" tunne
• Uupumus, ärtyisyys tai mielialan vaihtelut
• Lihaskireys, erityisesti niska-hartiaseudulla
• Vaikeus keskittyä tai ajatella selkeästi

Toipumisvaihe kestää tavallisesti muutamasta tunnista vuorokauteen. Kohtauksen kokonaiskesto vaiheineen voi siis olla jopa 2–4 päivää.

Migreenin hoito – lääkkeet ja muut keinot

Migreenin hoito jaetaan kahteen pääalueeseen: kohtaushoitoon, jolla pyritään katkaisemaan yksittäinen migreenikohtaus, ja estolääkitykseen, jonka tavoitteena on vähentää kohtausten määrää ja lievittää niiden voimakkuutta.

Kohtaushoito

Kohtaushoito on tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman varhain, mielellään heti oireiden ilmaannuttua.

Yleisimmin käytettyjä valmisteita ovat:

• Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja naprokseeni
• Parasetamoli, erityisesti jos ibuprofeeni ei sovi
• Triptaanit, migreenikohtauksiin suunnitellut reseptilääkkeet, jotka vaikuttavat verisuonten supistumiseen ja tulehdusreaktioon
• Tarvittaessa pahoinvointilääkkeet

Triptaanit sopivat erityisesti keskivaikeaan tai vaikeaan migreeniin, jota ei saada hallintaan tavallisilla kipulääkkeillä. Ne eivät sovellu kaikille, esimerkiksi sydänsairaille, joten käyttö vaatii lääkärin arvion.

Estolääkitys

Jos kohtauksia esiintyy useita kertoja kuukaudessa tai ne ovat vaikeaoireisia, voidaan harkita estolääkitystä. Sen tavoitteena on ehkäistä kohtauksia tai lieventää niitä.

Estolääkkeitä ovat muun muassa:

• Beetasalpaajat
• Epilepsialääkkeet (esimerkiksi topiramaatti)
• Masennuslääkkeet, erityisesti amitriptyliini
• CGRP-vasta-aineet, uudempi biologinen hoitomuoto vaikeaan migreeniin

Estolääkitys valitaan yksilöllisesti migreenin luonteen, muiden sairauksien ja mahdollisten haittavaikutusten perusteella. Sen vaikutus ei ole välitön, vaan se arvioidaan yleensä 1–3 kuukauden käytön jälkeen.

Lääkkeettömät tukikeinot

Lääkityksen lisäksi monet hyötyvät täydentävistä hoitomuodoista, kuten:

• Säännöllinen vuorokausirytmi ja riittävä uni
• Kevyt liikunta ja venyttely
• Rentoutusmenetelmät, kuten meditaatio tai hengitysharjoitukset
• Kylmäpakkaus otsalle tai niskaan kohtauksen aikana

Migreenin laukaisevat tekijät

Migreenikohtaukset voivat käynnistyä monenlaisista ärsykkeistä. Oireita aiheuttavia ärsykkeitä kutsutaan usein laukaisijoiksi eli triggereiksi. Osa niistä liittyy elämäntapoihin ja arjen rytmiin, osa hormonaalisiin tai ympäristöllisiin muutoksiin.

Yksittäinen laukaisija ei aina johda kohtaukseen, mutta useamman tekijän kasautuminen voi altistaa migreenin puhkeamiselle.

Elämäntapoihin liittyvät tekijät

• Unirytmin vaihtelut: liian vähäinen uni, pitkäaikainen valvominen tai poikkeuksellisen pitkät unet
• Epäsäännöllinen ruokailu: pitkät ateriavälit, verensokerin lasku
• Stressi tai sen laukeaminen: kiireinen työpäivä tai viikonloppuna tapahtuva rentoutuminen
• Liiallinen fyysinen rasitus tai äkillinen rasituksen lopettaminen

Ravintotekijät

• Alkoholi
• Kofeiini: joko liikasaanti tai äkillinen puute
• Suklaa, kypsytetyt juustot, nitriittejä sisältävät lihatuotteet
• Lisäaineet, kuten natriumglutamaatti (MSG) joissakin valmisruoissa

Hormonaaliset muutokset

• Kuukautiskiertoon liittyvät estrogeenivaihtelut
• Ehkäisypillereiden aloittaminen tai lopettaminen
• Raskaus ja vaihdevuodet – joillakin oireet lievittyvät, toisilla pahenevat

Ympäristötekijät

• Kirkas tai vilkkuva valo, kuten auringonpaiste tai ruudun sinivalo
• Voimakkaat hajut, esimerkiksi parfyymeissa tai siivousaineissa
• Ilmanpaineen muutokset, erityisesti ennen sadetta tai lentomatkan aikana
• Kylmyys tai kuumuus, etenkin äkilliset lämpötilan vaihtelut

Kirjaa ylös oireet ja niiden mahdolliset syyt

Laukaisevat tekijät ovat yksilöllisiä, eivätkä kaikki reagoi samoihin ärsykkeisiin. Tästä syystä oirepäiväkirjan pitäminen on hyödyllinen keino oman migreenin ymmärtämisessä.

Kirjaamalla ylös unet, ruokailut, oireet sekä oireiden mahdolliset aiheuttajat, voi hahmottaa yhteyksiä ja tehdä tietoisia muutoksia, jotka auttavat ehkäisemään kohtauksia.

Yhteenveto – näin tunnistat, hoidat ja ennaltaehkäiset migreenin

Migreeni on monimuotoinen neurologinen sairaus, jonka oireet ja ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti. Oikea diagnoosi, toimiva lääkitys ja tietoinen elämänrytmi muodostavat yhdessä tehokkaan perustan kohtauksien hallintaan.

Migreenin voi tunnistaa seuraavista piirteistä:

• Toistuva, voimakas ja usein toispuoleinen päänsärky
• Oireisiin liittyvä pahoinvointi, valo- ja ääniherkkyys
• Mahdolliset ennakko- tai auraoireet
• Kohtausten säännöllisyys tai yhteys tiettyihin tekijöihin, kuten stressiin, kuukautisiin tai ruokailutottumuksiin

Hoito kannattaa suunnitella yksilöllisesti:

• Kevyissä kohtauksissa voi riittää tulehduskipulääke ja lepo
• Vaikeampiin tilanteisiin tarvitaan usein täsmälääkkeitä, kuten triptaaneja
• Toistuvat kohtaukset voivat edellyttää estolääkitystä

Arjen valinnoilla voidaan tukea lääkehoitoa ja ehkäistä migreenin uusiutumista:

• Pidä unirytmi ja ruokailut säännöllisinä
• Vältä henkilökohtaisesti tunnistamiasi laukaisijoita
• Hyödynnä päänsärkypäiväkirjaa seurantaan
• Keskustele lääkärin tai farmaseutin kanssa oikeista tukituotteista

Usein kysyttyä migreenistä

Voiko migreeniä sairastaa ilman, että sitä on diagnosoitu?

Kyllä. Monet elävät vuosia toistuvien päänsärkykohtausten kanssa tiedostamatta, että kyse on migreenistä. Diagnoosi perustuu oirekuvaan, ei verikokeisiin tai kuvantamiseen, joten on tärkeää keskustella asiasta lääkärin kanssa, jos epäilee migreeniä.

Miten migreeni vaikuttaa työkykyyn – voiko siitä saada sairauslomaa?

Migreenikohtaus voi heikentää keskittymiskykyä ja toimintakykyä niin merkittävästi, että työkyky hetkellisesti menetetään. Lääkärin diagnosoima migreeni oikeuttaa tarvittaessa lyhyeen sairauslomaan. Osassa työterveyshuoltoja sairaanhoitaja voi myös myöntää poissaolotodistuksen migreenikohtauksen ajaksi.

Voinko käyttää migreenilääkkeitä, jos otan muita reseptilääkkeitä?

Useimmat migreenilääkkeet, kuten tulehduskipulääkkeet tai triptaanit, ovat yhteensopivia monien muiden lääkkeiden kanssa, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi triptaanit eivät sovi henkilöille, joilla on sydän- tai verenkiertoelimistön sairauksia. Yhteisvaikutusten riski on syy käydä läpi lääkelista apteekin farmaseutin tai hoitavan lääkärin kanssa.

Voiko migreenioireiden aikana ajaa autoa?

Migreenikohtauksen aikana ajokyky voi heikentyä merkittävästi – erityisesti, jos esiintyy näköhäiriöitä, huimausta tai keskittymiskyvyn ongelmia. Myös lääkkeet, kuten triptaanit tai pahoinvointilääkkeet, voivat vaikuttaa reaktiokykyyn. Jos oireet haittaavat havainnointia tai toimintavalmiutta, autoilua tulisi välttää siihen saakka, kunnes olo on palautunut normaaliksi.

Milloin migreenistä pitäisi huolestua?

Vaikka migreeni on yleensä hyvänlaatuinen, hoitoa vaativa sairaus, on tilanteita, joissa oireet voivat viitata johonkin muuhun. Jos migreenioireet muuttuvat äkillisesti, ovat voimakkaampia kuin aiemmin, liittyvät pään vammaan tai alkavat poikkeuksellisella tavalla (esimerkiksi herättävät yöllä tai alkavat rasituksessa), on syytä hakeutua lääkäriin. Uudentyyppinen päänsärky on aina hyvä tutkia, erityisesti yli 50-vuotiailla.

Onko migreeni este liikunnalle tai harrastuksille?

Migreeni ei estä liikkumista, mutta kohtauksen aikana fyysinen rasitus usein pahentaa oireita. Toistuvassa migreenissä kevyellä liikunnalla, kuten kävelyllä tai joogalla, voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus. Yksilöllinen seuranta auttaa tunnistamaan, mikä liikunnan muoto sopii parhaiten.

Kuinka yleinen migreeni on?

Migreeniä sairastaa noin 10–15 prosenttia aikuisväestöstä. Migreeniä esiintyy kaikenikäisillä, mutta se on yleisintä 20–50 vuoden iässä. Naiset sairastavat migreeniä useammin kuin miehet, osin hormonaalisten tekijöiden vuoksi.

Migreeniin vaikuttavat sekä perinnöllinen alttius että ympäristötekijät. Jos toisella vanhemmalla on migreeni, riski sairastua on noin 40 %. Jos molemmilla vanhemmilla on migreeni, riski nousee noin 75 prosenttiin.

Lähteet:

Terveyskirjasto (Duodecim): Migreeni

Harvard Health: Migraine