PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on hormonaalinen häiriö, joka vaikuttaa noin 5–15 prosenttiin hedelmällisessä iässä olevista naisista.
Monet PCOS-diagnoosin saaneista huomaavat painon nousevan helposti, ja laihduttamisen tuntuvan haastavalta. PCOS ja ylipaino kulkevat käsi kädessä monimutkaisten hormonaalisten ja aineenvaihdunnallisten mekanismien vuoksi.
Tässä artikkelissa pureudumme siihen, miksi PCOS altistaa ylipainolle, miten se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja mitä asialle voi tehdä tutkitusti toimivilla menetelmillä.
Mikä on PCOS ja miten se vaikuttaa painoon?
PCOS:n määritelmä ja yleisyys
PCOS on monimuotoinen hormonaalinen ja aineenvaihdunnallinen häiriö, jota esiintyy hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Oireyhtymä on nimetty munasarjojen ultraäänitutkimuksessa havaittavien lukuisten pienten rakkuloiden mukaan.
PCOS diagnosoidaan, kun vähintään kaksi kolmesta kriteeristä täyttyy: epäsäännöllinen kuukautiskierto tai puuttuvat kuukautiset, merkkejä miessukuhormonin liikatuotannosta kuten liikakarvoitus tai laboratoriokokeissa todettu hyperandrogenemia eli miessukuhormonin liikaeritys, sekä monirakkulaiset munasarjat ultraäänitutkimuksessa. Diagnoosin tekee aina lääkäri muut syyt poissulkien.
Hormonaaliset muutokset ja niiden vaikutus aineenvaihduntaan
PCOS:ssa hormonaalinen epätasapaino on monimutkainen vyyhti. Kun estrogeenitaso jää matalaksi, aivot viestittävät aivolisäkkeelle tuottamaan lisää luteinisoivaa hormonia (LH), mikä lisää androgeenien ylituotantoa. Tämä vaikuttaa aineenvaihduntaan monella tavalla: se lisää viskeraalisen rasvan kertymistä, heikentää insuliiniherkkyyttä, häiritsee nälkä- ja kylläisyyshormonien sääntelyä sekä hidastaa perusaineenvaihduntaa jopa 20-30 prosenttia.
Insuliiniresistenssin rooli painonnousussa
Insuliiniresistenssi on PCOS:n yleisimpiä oireita. Kun keho ei reagoi normaalisti insuliinille, haima yrittää kompensoida tuottamalla ylimääräistä insuliinia. Insuliiniresistenssi vaikuttaa potilaan rasva-aineenvaihduntaan. Se tehostaa rasvan varastointia ja hidastaa rasvan polttoa, koska korkea insuliinitaso estää lipolyysin eli rasvahappojen vapautumisen rasvakudoksesta. Tämä tekee painonpudotuksesta erityisen haastavaa PCOS-potilaalle.
Miksi PCOS:n kanssa lihoo helposti?
Aineenvaihdunnan hidastuminen
PCOS-potilailla perusaineenvaihdunta on hidastunut verrattuna terveisiin. Mitokondriaalinen toiminta on heikentynyt, mikä vähentää solujen energiankulutusta. Mitokondriot ovat solujen voimalaitoksia, jotka tuottavat energiaa ravintoaineista. Kun niiden toiminta on häiriintynyt, keho ei pysty tehokkaasti käyttämään ravintoa energiaksi vaan varastoi sen helpommin rasvaksi.
Lisäksi oireyhtymään liittyy krooninen matala-asteinen tulehdus, joka heikentää aineenvaihduntaa ja lisää insuliiniresistenssiä.
Nälkä- ja kylläisyyshormonien häiriöt
PCOS vaikuttaa ruokahalun säätelyyn hormonaalisten muutosten kautta. Leptiiniresistenssi on yleistä PCOS-potilailla. Leptiini on rasvakudoksen tuottama hormoni, joka normaalisti viestittää aivoille kylläisyydestä ja energiavarastojen riittävyydestä.
Kun leptiini ei toimi kunnolla, kylläisyyden tunne ei synny normaalisti, vaan nälkä tuntuu jatkuvalta vaikka olisi juuri syönyt, ja makeanhimo saattaa lisääntyä.
Samalla greliinihormoni, joka säätelee nälkää, on epätasapainossa. Greliini on mahalaukun tuottama "nälkähormoni", jonka pitäisi laskea syömisen jälkeen.
PCOS-oireyhtymässä greliinitasot pysyvät koholla pidempään aterian jälkeen, mikä selittää jatkuvan nälän tunteen ja taipumuksen ahmimiseen. Tämä hormonaalinen epätasapaino tekee painonhallinnasta haastavaa, koska keho viestittää jatkuvasti ravinnon tarpeesta, vaikka energiaa olisi riittävästi.
Kortisolin ja stressin vaikutus
Psykologinen kuormitus nostaa kortisolitasoja, mikä luo oman haasteensa painonhallintaan.
Kohonnut kortisoli lisää sokerin himoa ja tunnesyömistä, kerryttää rasvaa erityisesti vatsaonteloon, pahentaa insuliiniresistenssiä ja häiritsee unta, mikä edelleen heikentää painonhallintaa.
Stressi ja PCOS voivat muodostaa noidankehän, jossa toinen ruokkii toista. PCOS:n oireet aiheuttavat stressiä, stressi nostaa kortisolitasoja, korkea kortisoli pahentaa PCOS:n oireita ja insuliiniresistenssiä, mikä taas lisää painonnousua ja stressiä. Kierteen katkaiseminen vaatii tietoista stressinhallintaa osana kokonaisvaltaista hoitoa.
Rasvakudoksen kertyminen vatsaonteloon
PCOS:lle tyypillistä on viskeraalisen rasvan kertyminen vatsaonteloon. Tämä ei ole vain kosmeettinen ongelma, vaan viskeraalinen rasva on metabolisesti aktiivista kudosta, joka vaikuttaa koko kehon toimintaan.
Syvä vatsarasva tuottaa tulehduskytokiineja, jotka pahentavat insuliiniresistenssiä, stimuloi androgeenien tuotantoa ja häiritsee maksan toimintaa sekä sokeri-rasva-aineenvaihduntaa.
Viskeraalinen rasva toimii ikään kuin sisäisenä hormonituottajana, joka häiritsee kehon normaalia hormonitasapainoa. Se tuottaa adipokiineja, signaalimolekyylejä, jotka vaikuttavat ruokahaluun, insuliiniherkkyyteen ja tulehdusreaktioihin. Mitä enemmän viskeraalista rasvaa kertyy, sitä vaikeammaksi PCOS:n hoito muuttuu.
Painonpudotuksen haasteet PCOS:ssa
Miksi perinteiset dieetit eivät toimi?
Monet PCOS-potilaat ovat kokeilleet dieettejä tuloksetta, mikä aiheuttaa turhautumista ja epätoivoa. Syy tähän on yksinkertainen: perinteiset kalorilaskentaan perustuvat dieetit eivät ota huomioon PCOS:n aiheuttamia hormonaalisia ja metabolisia muutoksia.
PCOS-naisilla kehon taipumus varastoida rasvaa on lisääntynyt insuliinin vaikutuksesta, ja lihasmassa vähenee helpommin dieetin aikana, mikä hidastaa aineenvaihduntaa entisestään. Vähärasvaiset ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruokavaliot eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita PCOS:n hoidossa kuin vähähiilihydraattisemmat vaihtoehdot.
Painon jojo-ilmiö ja sen erityispiirteet PCOS:ssa
Jojo-ilmiö on PCOS-oireyhtymässä yleinen hormonaalisten muutosten vuoksi. Kun paino putoaa nopeasti tiukalla dieetillä, leptiini- ja kilpirauhashormoni-tasot romahtavat, perusaineenvaihdunta hidastuu entisestään, nälkähormoni greliini lisääntyy ja insuliiniresistenssi voi jopa pahentua nopean painonpudotuksen myötä. Lopputuloksena paino nousee usein alkuperäistä korkeammaksi, ja seuraava laihdutusyritys on entistä vaikeampi.
Tutkimukset osoittavat, että PCOS-naisilla metabolinen adaptaatio eli aineenvaihdunnan hidastuminen painonpudotuksen myötä on voimakkaampaa kuin terveillä naisilla. Tämä tarkoittaa, että keho "taistelee" painonpudotusta vastaan entistä voimakkaammin, mikä tekee pysyvästä painonhallinnasta erityisen haastavaa ilman oikeanlaista lähestymistapaa.
Psykologiset tekijät ja tunnesyöminen
PCOS:n näkyvät oireet kuten hirsutismi, akne ja ylipaino voivat vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon ja kehonkuvaan. Tutkimukset osoittavat, että PCOS-naisilla on kolminkertainen riski syömishäiriöille, erityisesti ahmimishäiriölle. Jopa normaalipainoiset PCOS-naiset kokevat usein itsensä ylipainoisiksi ja kamppailevat negatiivisen kehonkuvan kanssa.
Syyllisyys ja häpeä "epäonnistumisesta" painonhallinnassa luo noidankehän, jossa stressi johtaa kortisolin nousuun, mikä pahentaa insuliiniresistenssiä ja lisää painonnousua, mikä taas ruokkii stressiä ja negatiivisia tunteita. Tämän kierteen katkaiseminen vaatii psykologista tukea osana kokonaisvaltaista hoitoa.
Liikunnan merkitys ja oikeat harjoitusmuodot
Liikunta parantaa insuliiniherkkyyttä riippumatta painonpudotuksesta, mikä tekee siitä erityisen tärkeän PCOS:n hoidossa. Vastusharjoittelu kahdesta kolmeen kertaan viikossa lisää lihasmassaa ja nostaa perusaineenvaihduntaa sekä parantaa insuliiniherkkyyttä jopa 48 tunniksi harjoituksen jälkeen.
HIIT-harjoittelu kerran tai kahdesti viikossa on tehokas rasvanpolttoon ja parantaa mitokondrioiden toimintaa. Kohtuullinen kestävyysliikunta 150 minuuttia viikossa vähentää stressiä ja kortisolia sekä parantaa mielialaa ja unta.
Tärkeintä on löytää liikuntamuotoja, joista nauttii ja joita jaksaa tehdä säännöllisesti. Liikunnan ei tarvitse olla rankkaa ollakseen tehokasta – jo säännöllinen kävely parantaa insuliiniherkkyyttä ja auttaa painonhallinnassa.
Lääkehoito painonhallinnassa
Metformiini on PCOS:n lääkehoidon kulmakivi, ja uusimpien hoitosuositusten mukaan sitä suositellaan ylipainoisille PCOS-naisille, joiden BMI on vähintään 25. Metformiini vähentää painoa keskimäärin 1-4 kiloa, parantaa insuliiniherkkyyttä merkittävästi ja vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Se myös säännöllistää kuukautiskiertoa ja voi parantaa hedelmällisyyttä.
GLP-1 agonistit, kuten liraglutidi, ovat uudempi ja tehokkaampi hoitovaihtoehto painonpudotukseen. Ne vähentävät ruokahalua, hidastavat mahalaukun tyhjenemistä ja parantavat insuliinituotantoa glukoosivasteisesti.
Päätöksen lääkehoidon aloittamisesta tekee aina potilasta hoitava lääkäri.
Käytännön vinkit painonhallintaan
Päivittäiset rutiinit
Proteiinipitoinen aamupala käynnistää aineenvaihdunnan ja tasaa verensokeria koko päiväksi. Hyvä aamupala voisi olla esimerkiksi kananmunia täysjyväleivän ja avokadon kanssa tai rahkaa marjojen ja pähkinöiden kera.
Säännöllinen ateriarytmi on kriittinen verensokerin tasapainon kannalta. Syöminen 3-4 tunnin välein pitää verensokerin tasaisena ja ehkäisee insuliinipiikkejä. Pitkät paastot, yli viisi tuntia, voivat pahentaa insuliiniresistenssiä ja lisätä kortisolin tuotantoa. Aineenvaihdunta toimii tehokkaimmin aamupäivällä, joten päivän isoimmat ateriat kannattaa ajoittaa aamuun ja lounaaseen.
Stressinhallinta ja uni
Uni on tärkeä osa PCOS:n painonhallinnassa, sillä univaje voi pahentaa insuliiniresistenssiä ja lisää makeanhimoa. Kannattaa tavoitella 7-9 tuntia unta yössä säännölliseen aikaan.
Stressinhallinnan keinoja on monia, ja jokaisen kannattaa etsiä itselleen sopivat. Esimerkiksi mindfulness-meditaatio 10-15 minuuttia päivässä voi vähentää kortisolitasoja, jooga yhdistää liikunnan ja rentoutuksen hyödyt, hengitysharjoitukset auttavat akuuttiin stressiin ja vertaistuki tarjoaa ymmärrystä ja käytännön vinkkejä. Säännöllinen stressinhallinta on yhtä tärkeää kuin ruokavalio ja liikunta PCOS:n hoidossa.
Yhteenveto
PCOS ja ylipaino voivat muodostaa haastavan yhdistelmän, jossa hormonaaliset häiriöt ja aineenvaihdunnan muutokset tekevät painonhallinnasta vaikeaa. Tärkeintä on ymmärtää, että kyse ei ole tahdonvoiman puutteesta – PCOS-potilailla keho toimii eri tavalla, mikä vaatii erityistä lähestymistapaa painonhallintaan.
Tutkimusnäyttö tukee kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa elintapamuutokset muodostavat perustan, mutta eivät välttämättä riitä yksinään.
PCOS on elinikäinen tila, mutta oikealla hoidolla ja tuella voi elää täysipainoista. Itselleen kannattaa olla myös armollinen, painonhallinta PCOS:n kanssa on maraton, ei sprintti. Jokainen pieni edistysaskel on voitto, ja satunnaiset takapakit kuuluu matkaan, niistä ei kannata lannistua.
