Lihavuuden lääkehoito on mullistanut painonhallinnan mahdollisuuksia viimeisten vuosien aikana. Laihdutuslääkkeet eivät kuitenkaan ole ihmelääke tai pikaratkaisu ylipainoon, vaan osa kokonaisvaltaista lihavuuden hoitoa, joka edellyttää huolellista harkintaa, lääketieteellistä arviointia ja sitoutumista pysyviin elintapamuutoksiin.
Tässä artikkelissa käsittelemme kattavasti, kenelle lihavuuden lääkehoito sopii, miten eri lääkeaineet vaikuttavat ja mitä tulee tietää ennen hoidon aloittamista.
Milloin lihavuuden lääkehoito on ajankohtaista?
BMI ja terveysriskit
Lihavuuden lääkehoidon aloittaminen perustuu selkeisiin lääketieteellisiin kriteereihin, joista ilmeisin on painoindeksi eli BMI, joka lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Lääkehoitoa voidaan harkita, kun painoindeksi ylittää 30 kg/m2.
Lääkehoitoa voidaan harkita myös, jos painoindeksi on vähintään 27 kg/m2 ja henkilöllä on samalla jokin lihavuuteen liittyvä tai sen vuoksi paheneva sairaus. Näitä liitännäissairauksia ovat erityisesti tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, kohonneet veren rasva-arvot eli dyslipidemia, uniapnea tai ei-alkoholiperäinen rasvamaksa.
Näissä tilanteissa lääkehoito voi auttaa saavuttamaan merkittäviä terveyshyötyjä jo kohtuullisellakin painonpudotuksella.
Pelkkä korkea painoindeksi ei automaattisesti tarkoita lääkehoidon tarvetta. Esimerkiksi urheilijoilla ja lihaksikkailla henkilöillä BMI voi olla korkea ilman ylimääräistä rasvakudosta.
Lääkäri arvioi aina potilaan kokonaistilanteen, johon kuuluu ylipainon arviointi ja yleinen terveydentila. Lääkehoito on tarkoitettu nimenomaan ylimääräisen rasvakudoksen vähentämiseen, ei pelkän painon pudottamiseen, kertoo ylipainon hoitoon erikoistuneen Painoklinikan asiantuntija, ylilääkäri André Heikius.
Elintapahoidon riittämättömyys
Lihavuuden lääkehoito ei koskaan ole ensisijainen hoitomuoto, vaan se tulee kyseeseen kun perinteiset elintapamuutokset yksinään eivät ole tuottaneet riittävää tulosta.
Erityisen ajankohtaista lääkehoito voi olla silloin, kun syömisen hallinta on poikkeuksellisen hankalaa. Monet kuvaavat tilannetta, jossa ruoka on jatkuvasti mielessä, nälkä tuntuu sietämättömältä tai annoskoot kasvavat huomaamatta liian suuriksi.
Näissä tilanteissa lääkkeet voivat rauhoittaa niin sanottua "päänsisäistä ruokahalua" ja neutraloida voimakkaita mielitekoja, mikä tekee terveellisten valintojen tekemisestä helpompaa.
Lääkehoitoa voidaan harkita myös tilanteissa, joissa halutaan varmistaa hyvin alkaneen painonpudotuksen jatkuminen. Tutkimukset osoittavat, että merkittävän painonpudotuksen jälkeen kehon aineenvaihdunta hidastuu ja nälkähormonien määrä lisääntyy, mikä vaikeuttaa saavutetun painon ylläpitämistä. Lääkehoito voi auttaa torjumaan tätä biologista vastareaktiota ja estää jojo-ilmiön syntymisen.
Suomessa käytettävät lihavuuslääkkeet
GLP-1-reseptoriagonistit
GLP-1-reseptoriagonistit muodostavat merkittävän lihavuuslääkkeiden ryhmän. Nämä lääkeaineet on kehitetty jäljittelemään suolistossa luonnollisesti esiintyvää GLP-1-hormonia, joka säätelee verensokeria ja ruokahalua.
Suomessa lääkärin määrättävissä olevia GLP-1-lääkeaineita ovat liraglutidi, semaglutidi ja tirtsepatidi, joista jokainen on hieman erilainen tehokkuudeltaan ja annostelutavaltaan.
Liraglutidi on pisimpään käytössä ollut GLP-1-lääke lihavuuden hoitoon. Se annostellaan päivittäisenä ihonalaisena injektiona, ja annosta nostetaan asteittain sivuvaikutusten minimoimiseksi. Kliinisissä tutkimuksissa liraglutidi on auttanut pudottamaan keskimäärin 5-10 prosenttia lähtöpainosta vuoden aikana, kun se yhdistetään elintapamuutoksiin.
Semaglutidi edustaa uudempaa sukupolvea. Semaglutidilla saavutetaan tyypillisesti 10-15 prosentin painonpudotus, ja joillakin potilailla tulos voi olla suurempi.
Tirtsepatidi on uusin vaihtoehto, joka vaikuttaa sekä GLP-1- että GIP-reseptoreihin. Kaksoisvaikutuksen ansiosta kliinisissä tutkimuksissa keskimääräinen painonpudotus on ollut 15-20 prosenttia. Tirtsepatidi annostellaan kerran viikossa injektiona.
Keskushermoston nälkäkeskuksen kautta vaikuttavat lääkkeet
Keskushermostoon vaikuttavat lihavuuslääkkeet toimivat eri mekanismilla kuin GLP-1-agonistit. Ne vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin ja muuttavat nälän ja kylläisyyden tunnetta keskushermoston tasolla. Suomessa on käytettävissä tablettimuodossa naltreksoni-bupropioni ja kapselina fentermiini-topiramaatti yhdistelmä.
Naltreksoni-bupropioni-yhdistelmä sisältää kaksi eri tavoin vaikuttavaa lääkeainetta. Bupropioni on alun perin masennuslääkkeeksi kehitetty lääkeaine, jota käytetään myös tupakoinnin lopettamisen apuna. Se lisää dopamiini- ja noradrenaliinivälitystä aivoissa. Naltreksoni puolestaan on opioidireseptorien vastavaikuttaja, jota on perinteisesti käytetty päihdeongelmien hoidossa. Yhdessä nämä aineet vaikuttavat vähentäen ruokahalua ja erityisesti mielitekoja.
Fentermiini-topiramaatti-yhdistelmä sisältää myös kahta lääkeainetta, molempia matalan annoksen hitaasti vapautuvassa kapselissa. Siten aamulla otetulla kapselilla saadaan vaikutus koko päivän ajaksi tukemaan nälän hallintaa ja auttamaan myös illan mielitekoihin. Fentermiini vaikuttaa noradrenaliinin kautta lisäten kylläisyyttä ja topiramaatti puolestaan GABA-reseptorien kautta vähentäen nälkää.
Ravintoaineiden imeytymistä estävät lääkkeet
Orlistaatti edustaa vanhinta edelleen käytössä olevaa lihavuuslääkeaineryhmää, ja toimii eri periaatteella kuin muut lääkkeet. Se ei vaikuta aivoihin tai hormoneihin, vaan toimii paikallisesti suolistossa estämällä haiman tuottamien rasvaa pilkkovien lipaasientsyymien toimintaa. Tämän seurauksena noin 30 prosenttia ruoan sisältämästä rasvasta ei imeydy elimistöön, vaan poistuu suoliston kautta.
Alle 60 milligramman vahvuus on saatavilla ilman reseptiä. Painonpudotus on tyypillisesti 3-5 prosenttia lähtöpainosta. Lääkkeen käyttö edellyttää vähärasvaista ruokavaliota haittavaikutusten välttämiseksi.
Lihavuuden lääkehoidon perusteista voi opiskella myös Painoklinikan videoluentosarjasta.
Taulukko: Lääkeaineiden vertailu
| Lääkeaine | Annostelutapa | Keskimääräinen painonpudotus | Kela-korvaus |
|---|---|---|---|
| Liraglutidi | Päivittäinen injektio | 5-10% lähtöpainosta | Kyllä, tiukoin ehdoin |
| Semaglutidi | Viikottainen injektio/tabletti | 10-15% lähtöpainosta | Ei |
| Tirtsepatidi | Viikottainen injektio | 15-20% lähtöpainosta | Ei |
| Naltreksoni-bupropioni | Tabletti 2x/vrk | 5-11% lähtöpainosta | Kyllä |
| Fentermiini-topiramaatti | |||
| Orlistaatti | Tabletti 3x/vrk | 3-5% lähtöpainosta | Ei reseptiä alle 60mg |
Odotettavissa olevat tulokset
Lihavuuslääkkeiden tehoa arvioidaan aina yksilöllisesti, mutta tietyt yleiset periaatteet ohjaavat hoidon seurantaa. Lääkehoitoa pidetään tehokkaana, jos paino laskee vähintään 5 prosenttia lähtöpainosta ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana.
Tehokkaassa hoidossa painonpudotus jatkuu tasaisesti noin 6-12 kuukauden ajan, jonka jälkeen paino yleensä vakiintuu uudelle tasolle.
Painonpudotuksen lisäksi lääkehoidon tuloksellisuutta arvioidaan liitännäissairauksien paranemisella. Verensokeriarvot kohenevat tyypillisesti jo muutaman prosentin painonpudotuksella, ja diabeteksen riski pienenee merkittävästi. Verenpaine laskee usein 5-10 mmHg, mikä vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Kolesteroliarvot, erityisesti triglyseridi- ja LDL-kolesterolitasot, paranevat yleensä suhteessa painonpudotukseen. Uniapnea lievenee tai jopa paranee kokonaan, ja maksan rasvoittuminen vähenee merkittävästi.
Jos lääke ei osoita tehoa määritellyssä ajassa, se tulisi lopettaa ja harkita vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Lääkäri arvioi potilaan tilanteen kokonaisvaltaisesti ja voi ehdottaa toisen lääkeaineen kokeilua tai muita hoitomuotoja kuten erittäin niukkaenergiaista ruokavaliota tai lihavuusleikkausta.
Haittavaikutukset ja riskit
Yleiset haittavaikutukset
Pahoinvointi on GLP-1-lääkkeiden yleisin haittavaikutus, jota esiintyy 30-40 prosentilla käyttäjistä erityisesti hoidon alussa. Vaikka oire voi olla häiritsevä, se yleensä lievenee 2-4 viikon kuluessa kehon tottuessa hoitoon.
Ripuli tai ummetus ovat myös mahdollista sivuoireita. Oksentelu on harvinaisempaa mutta voi esiintyä erityisesti jos annosta nostetaan liian nopeasti tai jos potilas ottaa liian suuria annoksia kerralla.
Naltreksoni-bupropionin haittavaikutukset liittyvät pääasiassa keskushermostovaikutuksiin. Päänsärky on yleisin haitta, jota esiintyy noin kolmanneksella käyttäjistä. Huimaus ja suun kuivuminen ovat myös tavallisia ja johtuvat lääkkeen vaikutuksesta autonomiseen hermostoon.
Unettomuus voi olla ongelma hoidon alussa, minkä vuoksi lääke suositellaan otettavaksi aamulla ja iltapäivällä, ei illalla. Pahoinvointi on mahdollista, mutta se on yleensä lievempää kuin GLP-1-lääkkeillä.
Fentermiini-topiramaatin tyypillisimmät haitat ovat käsien ja jalkojen puutuminen ja pistely, suun kuivuminen ja ummetus, näitä esiintyy keskimäärin yhdellä kuudesta käyttäjästä. Usein myös hiilihapotetut juomat voivat maistua omituiselta.
Orlistaatin haittavaikutukset ovat suoria seurauksia sen vaikutusmekanismista. Ripuli on yleisin ja kiusallisin haitta, joka ilmenee erityisesti rasvaisten aterioiden jälkeen.
Ilmavaivat, vatsakrampit ja tiheä ulostamisen tarve ovat tavallisia. Nämä haitat ovat yleensä hallittavissa noudattamalla vähärasvaista ruokavaliota. Pitkäaikaisessa käytössä ongelmaksi voi muodostua rasvaliukoisten vitamiinien A, D, E ja K imeytymishäiriöt, minkä vuoksi monivitamiinilisä on suositeltava.
Harvinaiset vakavat haittavaikutukset
GLP-1-lääkkeisiin liittyy myös harvinaisia vakavia haittavaikutuksia. Haimatulehdus on vakavin tunnettu haittavaikutus. Sen oireina ovat voimakas vatsakipu, joka säteilee selkään, pahoinvointi ja oksentelu. Jos näitä oireita ilmenee, lääkitys tulee lopettaa välittömästi ja hakeutua lääkäriin.
Sappirakon tulehdus on toinen harvinainen vakava riski, joka liittyy nopean painonpudotuksen aiheuttamaan sappikivien muodostumiseen.
Naltreksoni-bupropionilla verenpaineen nousu on mahdollista, minkä vuoksi verenpainetta tulee seurata säännöllisesti.
Esteet lääkkeiden käytölle
Lihavuuslääkkeillä on joitakin esteitä, joiden vallitessa lääkettä ei saa käyttää.
Raskaus ja imetys ovat este kaikille lihavuuslääkkeille, sillä niiden turvallisuutta sikiölle tai imeväiselle ei ole osoitettu. Raskautta suunnittelevien naisten tulee lopettaa lääkitys vähintään 2 kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista. Fentermiini-topiramaatin käyttäjiä suositellaan keskustelemaan oman lääkärin kanssa luotettavasta ehkäisystä, sillä topiramaatti voi vaikuttaa ehkäisypillerien pitoisuuksiin elimistössä. Topiramaatin käyttöön on liitetty sikiövaurioiden riski, joten ehkäisystä huolehtiminen on hedelmällisessä iässä oleville naisille ensiarvoisen tärkeää.
Alle 18-vuotiaille lääkkeitä ei yleensä määrätä, poikkeuksena liraglutidi, jota voidaan käyttää 12-17-vuotiaille erikoislääkärin harkinnan mukaan.
Akuutti tai aikaisemmin sairastettu haimatulehdus on este GLP-1-lääkkeille, samoin kuin medullaarinen kilpirauhassyöpä joko itsellä tai sukuhistoriassa. Vaikea munuaisten vajaatoiminta, jossa glomerulussuodatusnopeus on alle 30 ml/min, on este useimmille lihavuuslääkkeille, sillä lääkeaineet tai niiden metaboliitit kertyvät elimistöön.
Lääkehoidon aloitus ja seuranta
Lääkärin arvio ennen aloitusta
Ennen lihavuuslääkkeen aloittamista lääkäri tekee perusteellisen arvion potilaan soveltuvuudesta lääkehoitoon.
Ensimmäisenä kartoitetaan painohistoria, joka sisältää tiedot painon kehityksestä vuosien aikana, aikaisemmista laihdutusyrityksistä ja niiden tuloksista sekä mahdollisista laukaisevista tekijöistä painonnousulle.
Lääkäri arvioi myös potilaan nykyiset elintavat, ruokailutottumukset, liikunnan määrän ja mahdolliset psykososiaaliset tekijät, jotka vaikuttavat painonhallintaan.
Terveydentilan arviointi sisältää kattaa myös tarvittavat laboratoriokokeet ja tutkimukset.
Motivaation ja valmiuden arviointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen tutkimus. Lääkäri keskustelee potilaan kanssa realistisista tavoitteista, odotuksista lääkehoidon suhteen ja valmiudesta sitoutua pitkäaikaiseen hoitoon. Samalla kartoitetaan mahdolliset esteet hoidon onnistumiselle, kuten taloudelliset tekijät tai psykologiset haasteet.
Seurantakäynnit ja tehon arviointi
Lääkehoidon seuranta toteutetaan systemaattisesti hoidon turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Seurannassa arvioidaan mahdollisia haittavaikutuksia ja siedettävyyttä, tarkistetaan annoksen sopivuus ja annetaan tarvittaessa lisäohjeita. Painon muutosta seurataan.
Kolmen kuukauden kohdalla tehdään ensimmäinen varsinainen hoitotehon arviointi. Tässä vaiheessa painon tulisi olla laskenut vähintään 5 prosenttia lähtöpainosta, jotta hoitoa kannattaa jatkaa.
Jos tavoitetta ei ole saavutettu, lääkäri arvioi syitä tehon puuttumiseen. Onko lääkeannos riittävä? Noudattaako potilas elintapaohjeita? Onko ilmennyt haittavaikutuksia, jotka ovat haitanneet hoitoa? Tarvittaessa voidaan harkita annoksen nostamista, lääkkeen vaihtamista tai hoidon lopettamista.
Puolen vuoden kohdalla tehdään laajempi arviointi, jossa painonpudotuksen lisäksi arvioidaan mahdollisten liitännäissairauksien tilaa. Laboratoriokokeet uusitaan tarvittaessa, ja lääkitystä säädetään tarvittaessa. Samalla arvioidaan elintapamuutosten pysyvyyttä ja annetaan tukea niiden ylläpitämiseen. Jos hoito on ollut tehokasta, sitä jatketaan.
Hoidon kesto
Lihavuuden lääkehoito on luonteeltaan pitkäaikaista, sillä lihavuus on krooninen sairaus. Minimihoitoaika tehon arvioimiseksi on 3-6 kuukautta, mutta jos lääke osoittautuu tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi, hoitoa jatketaan yleensä vähintään 1-2 vuotta. Osa potilaista voi tarvita jopa pysyvää lääkehoitoa ihannepainon ylläpitämiseksi.
Jos lääkehoito päätetään lopettaa, se tehdään asteittain lääkärin ohjauksessa. Lopettaminen tapahtuu tyypillisesti 2-3 kuukauden aikana annosta vähentämällä.
Lopettamisen ohella tehostetaan elintapaohjausta ja seurantaa, jotta mahdollinen painonnousu olisi mahdollisimman vähäistä. Joillakin potilailla voidaan harkita siirtymistä toiseen ylläpitolääkkeeseen tai jaksoittaista hoitoa, jossa lääkettä käytetään tarpeen mukaan painon noustessa.
Kela-korvattavuus ja kustannukset
Korvattavuuskriteerit
Suomessa lihavuuslääkkeiden Kela-korvattavuus on rajattua. Kaksi lääkeainetta täyttää korvausehdot. Liraglutidi on rajoitetusti peruskorvattava lääke, kun potilaan painoindeksi on vähintään 35 ja hänellä on samalla diabeteksen esiaste, joka määritellään HbA1c-arvolla 43-47 mmol/mol tai paastoglukoosiarvolla 6,1-6,9 mmol/l.
Lisäksi potilaalla tulee olla lääkehoito joko kohonneeseen verenpaineeseen tai dyslipidemiaan.
Korvausoikeus myönnetään ensimmäisellä kerralla kuudeksi kuukaudeksi, jonka aikana arvioidaan lääkkeen tehoa. Jatkokorvauksen saaminen edellyttää, että paino on laskenut vähintään 5 prosenttia lähtöpainosta hoidon kestettyä ylläpitoannoksella 12 viikkoa.
Jatkokorvausoikeus voidaan myöntää, mutta paino tulee pysyä vähintään 5 prosenttia lähtöpainoa alempana koko hoidon ajan. Jos paino nousee takaisin, korvausoikeus voidaan lakkauttaa.
Naltreksoni-bupropioni-yhdistelmälle voi saada Kela-korvauksen, kun painoindeksi on vähintään 40 ilman liitännäissairauksia. Vaihtoehtoisesti korvaus myönnetään, jos BMI on vähintään 35 ja potilaalla on lääkitys tyypin 2 diabetekseen, kohonneeseen kolesteroliin tai kohonneeseen verenpaineeseen.
Elintapamuutosten merkitys lääkehoidon rinnalla
Ruokavalio
Lihavuuslääkkeet eivät korvaa terveellistä ruokavaliota, vaan päinvastoin niiden teho perustuu siihen, että ne helpottavat ruokavaliomuutosten toteuttamista. Lääkkeet vähentävät nälkää ja lisäävät kylläisyyttä, mutta jos potilas jatkaa epäterveellistä syömistä, painonpudotus jää vähäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Ruokavaliossa tulee kiinnittää erityistä huomiota proteiinin riittävään saantiin, joka on 1,2-1,5 grammaa painokiloa kohden päivässä. Proteiinin saanti on erityisen tärkeää lihasmassan säilyttämiseksi, sillä nopean painonpudotuksen yhteydessä jopa 25-40 prosenttia menetetystä painosta voi olla lihasmassaa ilman riittävää proteiinia ja voimaharjoittelua.
GLP-1-lääkkeitä käytettäessä ruokavaliossa kannattaa suosia pieniä, säännöllisiä aterioita suurten annosten sijaan. Tämä vähentää mahdollistaa pahoinvointia ja muita ruoansulatusvaivoja, jotka ovat yleisiä erityisesti hoidon alussa. Rasvaisten, paistettujen ja voimakkaasti maustettujen ruokien välttäminen on suositeltavaa, sillä ne hidastavat entisestään mahalaukun tyhjenemistä ja voivat pahentaa pahoinvointia.
Kuidun saanti on tärkeää ummetuksen ehkäisemiseksi, mutta sitä kannattaa lisätä asteittain vatsavaivojen välttämiseksi.
Orlistaattia käytettäessä ruokavalion tulee olla vähärasvainen, korkeintaan 30 prosenttia energiasta rasvaa. Jokaisen aterian rasvan määrä tulisi olla alle 15 grammaa, jotta vältetään rasvaripuli. Koska orlistaatti estää rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä, monivitamiinilisän käyttö on suositeltavaa.
Liikunta
Liikunta on myös olennainen osa lihavuuden hoitoa lääkityksen aikana ja sen jälkeen. Pelkkä lääkehoito ilman liikuntaa johtaa usein merkittävään lihasmassan menetykseen, mikä hidastaa aineenvaihduntaa ja vaikeuttaa painonhallintaa pitkällä aikavälillä.
Voimaharjoittelu on välttämätöntä lihasmassan säilyttämiseksi ja jopa kasvattamiseksi painonpudotuksen aikana. Harjoittelussa kannattaa keskittyä suuriin lihasryhmiin ja progressiiviseen kuormituksen lisäämiseen.
Aerobinen liikunta täydentää voimaharjoittelua parantamalla sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä lisäämällä energiankulutusta. Suositus on vähintään 150 minuuttia kohtalaisen tehokasta liikuntaa viikossa, mikä voidaan jakaa esimerkiksi viiteen 30 minuutin kävelylenkkiin. Tehokkaampi liikunta, kuten juoksu tai pyöräily, voi lyhentää tarvittavaa aikaa 75 minuuttiin viikossa.
Arkiliikunta on yhtä tärkeää – tavoitteena voi olla esimerkiksi 7 000 - 10 000 askelta päivässä.
Liikunnan lisääminen tulee tehdä asteittain, erityisesti jos lähtökunto on heikko tai paino on hyvin korkea. Aluksi voi olla järkevää keskittyä kevyeen liikuntaan kuten vesiliikuntaan, joka säästää niveliä. Painon pudotessa liikuntaa voidaan tehostaa ja monipuolistaa. Liikunnan tulee olla mielekästä ja sopivaa omaan elämäntilanteeseen, jotta se muodostuu pysyväksi osaksi elämäntapaa.
Psykososiaalinen tuki
Lihavuuden hoito on psykologisesti vaativa prosessi, joka edellyttää muutoksia ajattelu- ja käyttäytymismalleissa. Säännölliset tapaamiset terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarjoavat tärkeää tukea ja motivaatiota. Ammattilaisen tukemana voidaan käsitellä haasteita, asettaa realistisia tavoitteita ja juhlistaa saavutuksia.
Ravitsemusterapeutin ohjaus on erityisen arvokasta yksilöllisen, kestävän ruokavalion suunnittelussa ja syömiskäyttäytymisen muutoksessa.
Osa potilaista voi hyötyä vertaistuesta tai ryhmäohjauksesta, jossa voi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ryhmässä voi saada käytännön vinkkejä, emotionaalista tukea ja motivaatiota jatkaa haastavinakin hetkinä.
Psykologinen tuki tai terapia voi olla välttämätöntä erityisesti jos taustalla on tunnesyömistä, ahmimishäiriötä tai muita psykologisia haasteita.
Sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä on korvaamatonta. Läheisten ymmärrys ja kannustus helpottavat muutosten tekemistä ja ylläpitämistä. Samalla on tärkeää oppia käsittelemään sosiaalisia tilanteita, joissa ruoka on keskeisessä roolissa, ilman että se uhkaa omia tavoitteita.
Stressinhallinta, riittävä uni ja itsemyötätunto ovat tärkeitä elementtejä kokonaisvaltaisessa painonhallinnassa.
Yhteenveto
Lihavuuslääkkeet ovat merkittävä edistysaskel lihavuuden hoidossa, mutta ne eivät ole ihmelääke tai helppo ratkaisu paino-ongelmiin. Ne ovat tehokas työkalu osana kokonaisvaltaista hoitoa, kun ne yhdistetään pysyviin elintapamuutoksiin, säännölliseen seurantaan ja realistisiin odotuksiin. Ennen lääkehoidon aloittamista on välttämätöntä ymmärtää, että kyseessä on pitkäaikainen, usein pysyvä hoito krooniseen sairauteen.
Lääkehoidon kriteerit Suomessa ovat selkeät: BMI yli 30 kg/m² tai yli 27 kg/m² liitännäissairauksien kanssa, ja elintapamuutosten on oltava riittämättömiä. Kela-korvattavuus on rajattua, ja suuri osa potilaista maksaa lääkkeensä itse. Myös taloudellinen sitoutuminen hoitoon on osa onnistunutta hoitoa.
Tärkeää on muistaa, että lihavuuslääkkeet toimivat osana laajempaa elintapamuutosta. Ne helpottavat terveellisten valintojen tekemistä vähentämällä nälkää ja lisäämällä kylläisyyttä, mutta ne eivät tee työtä potilaan puolesta.
Ruokavalion, liikunnan ja psykososiaalisen tuen tulee olla kunnossa, jotta lääkehoidosta saadaan paras mahdollinen hyöty.
Onnistunut lihavuuden hoito on maratoni, ei sprintti, ja se edellyttää kärsivällisyyttä, sitoutumista ja realistisia odotuksia. Apua painonhallinnan ja laihduttamisen haasteisiin voi hakea esimerkiksi Painoklinikan lääkäriltä.
Sisällön asiantuntijana Painoklinikan ylilääkäri André Heikius.
Kuva: Maria Grönroos / Studio Liikkuva.
